United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kyllä sinua jaksaisi odottaa vaikka niinkuin Jakob Raakkeliansa.» Erkki puristi hänen kättään lämpimästi. »Mutta katso, miten on kaunista tuolla ulkona! Mennään kävelemään!» Ja he menivät. Jota lähemmäksi syksy läheni ja sen muassa eronaika, sitä tärkeämmäksi kävivät Erkille ja Aunelle yhdessäolo-hetket. Heillä oli paljon puheltavaa menneisyydestä, paljon tuumattavaa tulevaisuuden varaksi.
Näissä sanoissa kuvastautui niin sydäntä viileksivä valitus, että luutnantti Fieandt, joka samassa astui huoneesen, jäi seisomaan ovelle ja katseli Erkki Ollikaista ylen säälivin katsein. Vihdoin astui hän esille ja sanoi Erkille: "Nuo konnat ovat paenneet Vihtakantaan ja ovat ottaneet naiset mukaansa, mutta..." "Kuinka Herran nimessä te sen saatatte tietää?" kysyi Erkki tulisesti.
Vaan säästi se hänen vaivojaan, kun oli semmoisia, jotka uskalsivat jälestä laskea. Kun ensimäistä venettä lähdettiin laskemaan, teki Jussilla kovasti mieli lähteä jälestä. Vaan eipä viitsinyt Erkille esittää. Jos Erkki olisi sanonut, että laskehan Jussi, niin kyllähän sitten.
Minä muistan vielä kuinka Jussila-lurjus koetti tyttöä mielitellä itsellensä, mutta impi oli uskollinen, sillä hän on kaikin puolin kunnon tyttö; mutta Jussila on paha kuin synti, ja jos hän saattaa Erkille tehdä jotakin pahaa, niin ei hän sitä kahdesti mieti". "Niinkö luulet, Rietu?" kysyi keskievari, ja tuli yht'äkkiä ihan pahalle tuulelle. "Niin sanon ja sanassani pysyn.
Kotona oli suru katkeraa, täällä rauhallisempaa, melkeinpä suloista. Usein hän tosin itki, itki tietämättä oikeastaan miksi, mutta kesken kyynelten hän hymyili Maijalle, ja Erkille oli hänellä aina ystävällinen sana. Hän tiesi heidän häntä rakastavan ja säälivän, ja hänen oli niin hyvä olla. Myötäiset olosuhteet vaikuttivat pian Eevin terveyteen, ja hän alkoi reipastua aivan silminnähtävästi.
Teinin leski oli taas tavallisissa toimissaan ja Kerttu ompeli liinavaatteita Erkille, mutta neula, jolla hän tavallisesti ahkeraan työtä teki, lepäsi nyt välistä hänen käsissään ja hän istui miettiväisenä. Vihdoin aukaisi hän akkunan. Kesätuulonen suhahteli sirenipuitten latvoissa se suhahteli niin kummanlaisesti Kertun mielestä.
Minä olen tässä ollutkin niin levoton, kun lupasin tämän tilan kahdeksallakymmenellä tuhannella, joten vaikka itse jättäytyisin puille paljaille, en näille kotona oleville pojille kykenisi antamaan samanlaista perintöosuutta kuin Olli-Pekalle ja Erkille, kun niille annoin nuo Leppimäet, joilla nyt saivat kuusikymmentätuhatta mieheen.
"Sinä olet, Jaakko, jaloluontoinen mies, mutta minun ei käy, virkani vuoksi, niin tekeminen. Oikeuden nimessä haastan minä teidät nyt alkaviin käräjiin, vastaamaan näiden herrojenne yökortteerista", sanoi nimismies Matille ja hänen isällensä Erkille, joka oli jo herännyt tuosta tekounestansa, eikä ollut tietävinään koko kahakasta mitään.
Hän näyttikin sangen naurettavalta, kun hän vasemmalla kädellään piteli housujensa jätteitä, ojentaessaan oikeansa Erkille sanoen: "Istuessani katon harjalla näin Venäläisten kulkevan pohjoiseen päin". "Kiitos ilmoituksesta", vastasi Erkki ja pudisti sydämellisesti ukon kättä, "ja kiitos siitä että soitit tänne katteini Malmin! sitä ei milloinkaan Savossa unhoteta".
Oikean käden pikkusormi oli sormuksia täynnä ja korvissa kimalteli kultanastat. »Elä laske», tiuskasi Erkille se komea poika, vaan Katrille hän nauroi. Erkki ei saanut pysähtymään. Lautta töykkäsi saareen ja tukit alkoivat hajota. Komea poika hyppäsi kelalta, Katria pelotti ja hän jo oli putoomassa tukilta. Hän tarttui komeaa poikaa kaulaan ja se tarttui häntä vyötäryksiin...