United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaulion kartanossa oli kaikkea yltä kyllin, mutta kumminkin puuttui sieltä paras, talo oli emäntää vailla, vaikka Herpertti oli jo kappaleen matkaa viidennellä kymmenellä. Miks'ei Kaulion isäntä ollut nainut, sitä on vaikea sanoa. Rikas mies hän oli ja uljaan talon isäntä, niin että kyllä olisi saattanut naida, mutta olipas hän sittenkin vain vanhana poikana.
Herpertti oli tietysti myöskin siellä, ja joi ja löi korttia ja nauroi ja lauloi hänkin. Puhe kääntyi illemmalla tavalliselle uralleen. "Mutta kuules nyt, Herpertti!" sanoi nimismies. "Sanohan nyt todellakin, milloinka sinä, poloinen, viimeinkin nait!" "Kyllä minä naisin, naisin minä; mutta kun en löydä oikein mieleistäni. Kyllähän niitä tulijoita olisi, mutta tämä mies ei huolikaan joka tytöstä.
"Entäpäs", pisti nimismies väliin; "entäpäs, jos kosiminen kävisi hullusti?" "Arvoisa veli ja ritari!" huudahti Kaulio; "ettäkö minä saisin rukkaset, vai mikä oli meininkisi?" "Ja ne saat kanssa ilman mitään meininkiäkään", tokaisi jälleen maanmittari. "Vai niin, soo!" ylpeili Herpertti.
Vikkelästi siinä emäntäinen hyörii, taitava ja toimelias, hiljainen ja siveä, entinen Konkkalan Anni, nyt naimisissa entisen torpparin, Simo Jokelan, kanssa. Savilampi kuului ennen Kaulioon, mutta nyt se on lohkaistu päätilasta. Kaksi päivää Annin ja Simon häitten jälkeen lahjoitti Herpertti Kaulio Savilammin Annille ja hänen miehelleen.
"Saavat velkaisetkin miehet muijan itselleen, mutta Herpertti Kauliolle ei lähde yksikään tyttö, vaikka olisi herra Herpertillä rahoja taskussa vielä enemmän kuin tyhmyyttä kallossa". "Pata valttia", sanoi Kaulio eikä ollut kuulevinansakaan. Tämä saattoi maanmittarin ihan vimmaan.
"Eipä minulla ole aikaa pilapuheisin teidän kanssanne. Pane päällesi pian ja lähdetään pappilaan." "Kiitoksia paljon, isäntä, meille tekemästänne kunniasta, vaan enhän minä ... tuota ... ole toisen niinkuin ... asiata ratkaisemassa." "Kukas sitten?" kysyi Herpertti aivan kummastuneena. "Anni päättäköön itse. Se on ihan hänen asiansa," vastasi Lauri. "Mitä joutavia?
Kumpikin koettelivat kilvan huojentaa toistensa töitä ja vaivoja ja yksin voimin hoitelivat vanhaa äitiänsä. Suuri kunnia oli tapahtunut tänään Konkkalan pienelle torpalle, sillä itse talon isäntä, Herpertti Kaulio, oli tänään tullut sinne uljaalla oriillansa. Tuossa hän nyt istui pöydän päässä, käsi puuskassa, puhellen torpparinsa kanssa suosiollisesti ilmoista ja vuodentulon toiveista.
Herpertti tähtäsi tällä puheellaan juuri maanmittaria, jonka tiedettiin olevan suurissa veloissa. Maanmittari lensi tulipunaiseksi. Hän hyppäsi istuimeltaan, astui Kaulion eteen äkäisenä kuin riidanhaluinen kukko ja ärjäsi.
Muutoin minä vaan kosin pilan vuoksi, peruutan sitten kaupat ja annan hyvikkeeksi muutaman sata-markkasen. Kaikki viisaat miehet eivät sitä voisi tehdäkään, mutta Herpertti vaikka piippuansa sytyttelisi semmoisilla paperiliuskoilla." "Ei ole hyvä leikkiä tuommoisilla asioilla", arveli tuomari. "Hohoo!" vastasi Kaulio "kyllä minä asiani vastaan."
Herpertti oli talvilomalla ja heilutteli kelpo tavalla pastorin Maria. Silloin tällöin joku naineistakin lähti hyörimään permannolle. Esa katseli mieltymyksellä, johon surua oli seoitettu, tätä iloa; hän muisteli omia häitään ja niitä toiveita, jotka silloin häntä elähyttivät.