United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta mitäpä pahempaa voisi hän enää minulle tehdä, kuin mitä on tapahtunut. Huolinko minä hänen uhkauksistaan. Enpä huolikaan. Lähtee. Mutta stasrotinna! Seisattuu. Hän on niin tunteellinen, arka tällaisia asioita kuulemaan. Joutuisihan hän epätoivoon. Voi Jumalani! Tule minulle avuksi! II:n KOHTAUS. Edellinen, Kaski. Tulee. Itsekseen. Tuossa hän onkin!

Andersson tarvitsisi nyt toriakin aika lailla siitä, että taas on tujussa, mutta Sjöblom ei viitsi riidellä päihtyneen kanssa. Sen vuoksi kääntyykin hän pois ja mennessään virkkaa tuommoisella puoleksi käskeväisellä puoleksi kehoittavaisella äänellä: "Antesson menee nyt maata!" Ja pois lähtee mestari eikä huolikaan kuunnella, kuinka Andersson lähtee toimittamaan: "Vai maata? Soo o!

Vie hänelle se sanoma, että hänen vävyänsä, Skotlannin kruununperillistä kuoletetaan että hän petturein käsissä nääntyy nälkään tässä Falkland'in linnassa, niin et saa ainoasti anteeksi, vaan vielä palkinnonkin päälliseksi". "Palkinnosta en huolikaan", sanoi Loviisa; "itse tässä teossa on jo kyllin palkintoa.

"Ei ole! enkä siitä kunniasta huolikaan," vastasi Bill närkästyneenä, ikäänkuin koko "Pionier-Diligence-yhtiö" olisi joutunut kovakorvaisen Miggleen loukkausten alaiseksi. "Mutta miesrukka!" aloitteli tuomari huolissaan, murrettua ovea ajatellen. "Herrakulta!" sanoi Bill ilkkuisesti. "Parasta taitaa olla, että menette takaisin vaunuihin istumaan, kunnes teitä esitellään!

Herpertti oli tietysti myöskin siellä, ja joi ja löi korttia ja nauroi ja lauloi hänkin. Puhe kääntyi illemmalla tavalliselle uralleen. "Mutta kuules nyt, Herpertti!" sanoi nimismies. "Sanohan nyt todellakin, milloinka sinä, poloinen, viimeinkin nait!" "Kyllä minä naisin, naisin minä; mutta kun en löydä oikein mieleistäni. Kyllähän niitä tulijoita olisi, mutta tämä mies ei huolikaan joka tytöstä.

Kun niin kelpo miehen saisi, Mitä muusta huolikaan. *Kuningas*. Holofernes! *Kuningatar*. Niinpä niin! Mistä paremp' saataisiin? Rikas, uljas, loistavainen. *Kuningas*. Juopi ja on turhamainen. Armas Sibyllani tiedä, Kehumist' ei se mies siedä; Aamust' iltaan viina viedä Saapi miehen muassaan, Niinkuin orjan konsanaan. Min' en koskaan myönny tähän. *Kuningatar*. Sin' et myönny? Paha vähän.

Ella pisti sormukset silkkihuivien sisään, rutisti ne kourassaan sykkyrään, heilutti myttyä jonkin aikaa kädessään ja viskasi vihdoin raivokkaasti nurkkaan. »Mitäs nyt on tehtävä?... mitä ... mitä...» Yhtäkkiä hän hypähti lattialla, juoksi kiireesti ulos ja tupaa kohden. Heti oven auki saatuaan kysyi: »Meinaakohan se Santra, ettei ... hän huolikaan minusta

"Vai niinkö sinä puhut, veikkonen?" vastasi Olivier, jonka sydän oli hyvin kevennyt, vaikka hän katsoi tarpeelliseksi näyttää suuttuneelta. "Vaan en minä sinun äreästä mieli-alastasi huolikaan. Hyväksi onneksi sinulle et voikaan kiusata minua siihen määrään, että kärsivällisyyteni katkeaisi. Ei enempää siitä olemmehan me ystävykset, ja tää on sinun huoneesi.

Mutta sama se lisäsi hän hetken kuluttua saatatpa yhtä hyvin olla ensimmäinen ja viimeinen, jolle sen kerron. Minä en kosinut Esteriä, orpanaani. Se oli hänen isänsä valtiopäivämies itse, joka tyrkytti häntä minulle. Ja nytkö hän ei huolikaan teistä? Nyt on hän tullut tänne... Kuka on tullut tänne? Entinen isäntäni, ratsumestari Pertensöld. Onhan se päivänselvä asia. Minä en ymmärrä mitään.

Pitäköön itse huolta niiden kastelemisesta!" "Sepä oivallista tästäpä syntyy yhä parempaa!" lausui hän sointumattomalla äänellä. "Pitsiä jalassa ja kiittämätön sydän. Lenore, Dierkhofiin et enää koskaan palaa enkä minä enää huolikaan sinua sinne!" Minä kirkasin ja heittäydyin hänen syliinsä hänen sanansa lävistivät tikarin tapaisesti sydämeni.