United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt hän koetti uskotella omalletunnolleen, ettei hän ollut valehdellut ollenkaan, ei kerrassa mitään. Hän oli vain katsonut kelloaan herranen aika, mitä pahaa siinä oli? Jos Vilma Aarnio siitä sai sen käsityksen että häntä, Hartia, odotti tärkeä työ, niin oliko se hänen syynsä? Kuinka häntä suorastaan inhotti hänen oma itsensä!
Noina muutamina viikkoina, jolloin he olivat yhdessä työskennelleet, hänessä oli herännyt yhä suurempi ja suurempi myötätuntoisuus Hartia kohtaan, jonka lahjakkaisuus, miehekäs reippaus ja samalla usein ilmaantuva lapsellinen avuttomuus olivat synnyttäneet Annassa jonkunmoista arkaa ystävyyttä. Hart erosi tuosta tavallisesta ympäristöstä yhtä paljon kuin Eksköldkin, vaikka toisella tavalla.
Elä järky, vaan ole voimallisin hartia- ja paksuin peltoprofeetoista, ja jätä siis viisauden työt niille, jotka synnissään päähänsä ylpiästi uskaltavat, mutta jotka vähiksi löydetään siellä, kussa viisaus vähäksi ilmoitetaan, hartiat punnitaan ja taivaan portit voimalla ja pauhinalla avataan.
"Anteeksi että poistun hauskasta seurasta, mutta huomaan että aika ei salli minun viipyä kauemmin", sanoi hän niin vakavasti, että Vilma Aarnio varmasti uskoi, että perhoskirja, jonka hän onnettomuudeksi oli maininnut, nyt veti nuoren tiedemiehen pois hänen seurastaan. Hartia itseään ensin huvitti ja sitten harmitti. Eikös pitänyt hänen nytkin valehdella! Millainen kurja pelkuri hän oli!
Tytöt kulkivat vallattoman huolimattomasti ja puhelivat sekä nauroivat ääneen. Olihan siinä paljonkin nuoruutta ja tuoreutta, mutta kumminkin tuo parvi harmitti Hartia. Hän tunsi punastuvansa sekin kiusa hänellä piti olla, että hän punastui yhtä helposti kuin koulutyttö.
Hänen äänensä, joka äsken oli ollut lapsellisen kimeä ja jota naurun puuskat olivat tuon tuostakin katkaisseet, kävi nyt pari ääniaskelta matalammaksi ja koko hänen olentoonsa tuli suuremmoinen varmuus. Hän oli jotain. Sehän nyt oli ihme ellei tuo imponeeraisi Hartia.
Ja sitten oli Hart ilmaantunut hänen tielleen ja Anna oli melkein väkisin anastanut hänet elämäänsä. Oliko se petosta tuo kaikki, oman itsensä pettämistä? Ei, ei, se oli täyttä totta. Hart oli tullut hänen onnelleen välttämättömäksi. Ilman Hartia ei ollut elämääkään hänellä.
Vielä vähemmin hän luuli Eksköldin pelkäävän häntä kilpailijanaan. Eksköld ei myöskään koskaan ennen ollut pienimmällä sanallakaan viitannut siihen suuntaan, mutta nyt hän nähtävästi hermostuneena ei malttanut peittää mieltään. Hartia inhotti tuo kaikki sanomattomasti.
Hän puuhaa kuin taitavin emäntä?" virkkoi ukko. "Onko se kumma", vastasi Anna, "kun minulla on kaksi lasta hoidettavana." Ja hän taputti ohimennessä Hartia ja professoria olkapäälle. "Ja nyt sinulle tulee vielä enemmän huolia, Annaseni. Mutta kyllä se hyvä on, että totut pois siitä meidän entisestä erakkoelämästä." "Voi, voi sinua isä-ukko", puheli Anna leikillisesti.
Samassa ovikello soi. Outo säpsähdys värähti läpi hänen ruumiinsa. Odottiko hän jotain? Hart ja Eksköld olivat vielä jääneet istumaan Alppilaan. Nuori, vaatimattoman näköinen ylioppilas astui heidän ohitsensa ja tervehti Hartia. "Kuka?" kysyi Eksköld. "Yksi kuuntelijoistani yliopistossa, harvinaisen lahjakas poika.