United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän yhä vielä piti kiinni rouvan kalvosimesta ja koetti nyt muille näkymättömällä, vaan kuitenkin kovalla sysäyksellä työntää rouvaa pois huoneesta. Mutta silloin leimahtivat äkisti vehreät silmät ja kalpeat kasvot muuttuivat värikkäiksi. "Ei!" sanoi hän. "Minä en mene. Sinä et saa uskotella vieraalle lääkärille, että minä juopunut olen.
Nuot tiedot yhteensä ja kuullessansa, kuinka valheellisella tavalla he tuota teko-murhettansa koettivat luuloitella ja uskotella ihmisille todelliseksi rakkaudeksi vainajaa kohtaan, nehän ne tekivät niin kipeää rehellisen perheen-äidin sydämelle, että hän pyörtyi.
KAIKU. Ja tuollaista sinä kehtaat uskotella meille, juuri kun kaikki (yskii ja niistää nenäänsä) olemme menehtyä yskään ja nuhaan. Missä hänen prinssinsä sitte on? Enpäs minä häntä näe!
Uskotella vakavasti, että nykyiset juutalaiset Rotschildiin asti ovat sen Judaan rintaperillisiä, joka antoi ylön ja ristiinnaulitsi meidän Jumalamme, tämä on jo sanomalehdistöltä suoranaista väärinkäyttöä.
Antakaa te vaan uskotella itseänne! mutta minä en anna. Kyllä minä tuon viettelijän tiedän ja tunnen... Tänne se vaan on tullut, kun tietää tässä pesässä tavaraa olevan. Siinä sen vetovoima! Sen sinä voit sovittaa kehen tahansa! Ja omaa sukuasi soimaat, kun häntä moitit. Joku mätä muna pesässä aina on...
Jos sen lisäksi vielä satun saamaan mukavan, rauhallisen kodin ja kiltin pikku emännän, olen täysin tyytyväinen kohtalooni. Minulla ei todellakaan ole mitään syytä käydä silmät ummessa ja uskotella itselleni että maailma on toisenlainen kuin se on." Mutta Anna oli saanut kuulla jo aivan liian paljon, aivan liian paljon. Oli kuin maa hänen allansa oli vajonnut.
"Hitto vieköön! mitä hän sillä tarkoitti?" huusi kippari Worse äreästi, muistellessaan asiaa, "tahtooko tuo vanha veijari uskotella minulle että E. F. Garman on killinkien puutteessa puh! mitä sinä tahdot? Laurits!" huusi hän yht'äkkiä, nähdessään jungmanninsa ovessa. "Ei mitään kapteni!" vastasi Laurits matalalla äänellä ja meni taas.
Ja uskotella sitten vielä isälleen, että Johannes oli kihloissa hänen serkkunsa kanssa! Oliko kummempaa kuultu? Mutta Signe oli saapa sen vielä maksaa, totta totisesti! Irene ei vastannut aluksi mitään. Hän loi vain suuren, kimaltelevan katseen Johannekseen, jonka hyväilevän vaikutuksen tämä tunsi kiertävän päätään kuin siunauksen. Niin, minäkö? virkahti hän sitten hiljaa. En minä mitään ajattele.
Ajattelevat kaiketi, että "pettäisihän tuon tyhmän kansan kuitenkin joku toinen sama se, jos minä petän." Tervettä väkeä ei olisi helppo lääkkeillä petkuttaa, mutta sellaisten kanssa on hyvä vehtailla, jotka liiasta syönnistä ovat saaneet vatsanvaivoja. Heille voi uskotella, että nuo taudit paranevat jollakin heinänliemellä tai sähkövyöllä. Söisivät vähemmän, niin eivät kaipaisi mitään.
Siihen mennessä on meidän tyytyminen hajanaisiin piirteisiin ... ehkä vähän lisäileminenkin omasta päästä lisäsi välskäri niin hiljaa, etteivät sitä pienokaiset kuulisi, joille hän kernaasti tahtoi uskotella, että tarina oli täyttä totta. Ja mitäs tuli kuninkaan sormuksesta? Niin, siitäkin saamme kuulla huomeniltana.