United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka kuljettavanani oli ainoastaan sylen pituinen matka, vei se lähes puoli tuntia, sillä joka ainoa ja pieninkin liikkeeni oli tehtävä mitä varovaisimmin, ja sittenkin pelkäsin joka hetki vartijan allani kuulleen olkien tai kattomalkojen risahtelua. Mitään elonmerkkiä hän ei kuitenkaan antanut itsestään.
Paavo Kontio olisi voinut todellakin uskoa sitä, mutta rakkausko nyt esti hänet vastaamasta hänen kirjeisiinsä ja ylimalkaan hänelle pienintäkään elonmerkkiä antamasta? Ja rakkaushan juuri edellytti hänen syyllisyyttään, sillä jos hän todellakin oli raivannut tieltään miehensä, ei se ollut voinut tapahtua muusta kuin rakkaudesta! Rakkaudesta? Ketä kohtaan?
Joka ovi ja joka ikkuna oli lujasti kiini, ei ainoatakaan elonmerkkiä, paitsi keittiön piipusta kohoavia vaaleansinerviä savuhattaroita. Tarkastakaamme talon asukkaita! Oletko milloinkaan talvisaikaan käynyt kylässä Uuden Englannin maalaisherrastaloissa?
Kasvojen lihakset osottivat vielä heikkoa elonmerkkiä, mutta henki oli oikeastaan jo paennut; ja pullosta, jota hän puristi kädessään, ja tuosta väkevästä karvasmantelin hajusta, joka täytti ilman, ymmärsi Utterson, että hänen edessään oleva ruumis oli itsemurhaajan ruumis. »Tulimme liian myöhään», sanoi hän ankarasti. »Myöhästyimme sekä rankaisemasta että pelastamasta.
Vähittäin muutkin äänet uskalsivat kuulua, linnun viserrys, jonkun pienen elävän kevyt rapina sateen kastelemassa pensaistossa ja vihdoin kuului vähän elonmerkkiä ihmisasunnostakin. Kaukaa kuului rattaiden ääni, maantietä läheni tämä ääni yhä ja pysähtyi hetkeksi juuri metsänvartijan asunnon kohdalla.
Kun kuulin jotakin elonmerkkiä, menin aina pois, purren hampaitani ja nieleskellen ikäänkuin estääkseni jotakin karvasta kohtausta suuhun nousemasta. Useinpa puristausi silmistä kyynelkin. Siten kului kevät. Kesä alkoi jo olla käsissä, kun muutamana tyynenä aamuna heräsin ennen muita ja menin ulos ja arvelin sillä tielläni käydä taas muoria kuulemassa.
Suomalaiset viipyivät paikalla vielä hetkisen puhellen tapahtumasta. Silloin tuli siihen Antti ja useita aseellisia suomalaisia. Hän oli tuskin ehtinyt pysähtyä ennenkuin jo sanoi: "Minä sain sanan. Ovatko ruotsalaiset näyttäneet elonmerkkiä?" "Ovat!" Ja sitten kerrottiin, miten ruotsalaisten käynti oli päättynyt. "No, mitä nyt arvelette?" kysyi hän. "Me arvelemme viisaimmaksi mennä kotiin.
Kuumuus oli niin suuri että yksi koirista, "Castor" kuoli halvaukseen ja hänen toverinsa "Captain" näytti pian tekevän samoin. Vielä näkyi muutamia elonmerkkiä "Nerossa", "Bullissa" ja "Jackissa", vaikka ne makasivat maassa ja hengittivät tuskallisesti.
Nähdessään vielä elonmerkkiä pojassansa, kreivi sangen iloisena pani hänen hellästi vuoteelle ja vanha Stein tutki tarkasti ja varovasti kaikkia hänen jäseniänsä vakautuaksensa, ettei kädet eikä jalat olleet poikki. Tällä välin poika jo hymyili, nyykyttäen ystävällisesti isälle. Ei minua mikään vaivaa, isä, hän sanoi. Vaan enhän minä ollut syypää jalan liukahtamiseen jalustimesta.
Siinä loikoi Simo koko sen päivää jäsentäänkään liikuttamatta. Hieno hengitys vaan todisti, että vielä oli elonmerkkiä rinnassa. Seuraavana yönä alkoi veri punottaa poskissa. Veren liikunto eneni enenemistään, ruumis kuumeni jokapaikasta ja Simo alkoi houria minkä mitäkin.