United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kiitollisuus on myöskin rakkauden laji, jonka meissä on herättänyt kiitollisuutemme esineenä oleva henkilö sellaisella teolla, jonka arvelemme tuottaneen meille jotakin hyvää, tai jolla luulemme hänen ainakin sitä tarkoittaneen. Sillä on siis sama sisällys kuin suosiolla ja vielä suuremmassa määrässä, koska sen on aiheuttanut meitä koskeva seikka, jota tahdomme palkita.

Sokrates otti pikarin aivan iloisesti, Ekhekrates, ilman vapisematta, ilman väriltään ja katsannoltaan muuttumatta; tapansa mukaan hän vaan jäykästi katsoi mieheen ja sanoi: "Mitäs arvelet tästä juomasta, sopisiko siitä jollekin juoma-uhri tehdä? Onko luvallista vai ei?" "Me valmistamme tätä, Sokrates, ainoastaan sen verran, minkä arvelemme tarpeeksi juoda," vastasi hän.

"Veljentyttäremme tila taikka luultu tila on paljon muuttunut veljemme Francis'in kuoleman kautta", lausui Miss Lavinia; "ja sentähden arvelemme, että veljemme ajatukset hänen tilansa suhteen myöskin ovat muuttuneet. Meillä ei ole mitään syytä epäillä, Mr.

Moniaita »Ajan Wietteessä» olevia kauniita runoja emme tähän painata, vaan arvelemme lukijan hankkivan itselleen tilaisuuden tutustua niihin. JUTEININ MIELIPITEIT

Ja me arvelemme, ettei kirjeitten kirjoittaminen ole keksitty niitä varten, jotka voivat suullisesti seurustella keskenänsä, jos vain haluavat. v. Mikä tekosyy! Hänen täytyy se lukea. Se sisältää puolustukseni, kaikki syyt ja perusteet Ne tahtoo neiti kuulla teiltä itseltänne, ei lukea. v. Kuulla minulta itseltäni?

Kuume on tauonnut. Sanoinhan että hän parantuisi." "Onko mahdollista? onko hän parempi." "Paljoa parempi, mutta voimat ovat tietysti peräti lopussa. Muutamat simpukat eivät olisi haitaksi, sekä munanruskuainen ja vähän viiniä. Muutaman päivän perästä, arvelemme, saatte työtä pyssyllennekin, herra Bruhn! Hyvää päivää, rouva Bruhn! Mitä tahdotte?

Suomalaiset viipyivät paikalla vielä hetkisen puhellen tapahtumasta. Silloin tuli siihen Antti ja useita aseellisia suomalaisia. Hän oli tuskin ehtinyt pysähtyä ennenkuin jo sanoi: "Minä sain sanan. Ovatko ruotsalaiset näyttäneet elonmerkkiä?" "Ovat!" Ja sitten kerrottiin, miten ruotsalaisten käynti oli päättynyt. "No, mitä nyt arvelette?" kysyi hän. "Me arvelemme viisaimmaksi mennä kotiin.

Näemme niiden rientävän kukasta kukkaan, huomaamme pesän hyörinän ja pyörinän; niiden elämä tuntuu meistä hyvin yksinkertaiselta, ja arvelemme sen niinkuin muittenkin olijain elämän rajottuvan vain ravinnon hankkimisen ja suvun lisäämisen vaistomaisiin huoliin.

Mutta Fritz ja minä arvelemme, että, jos siinä on perää, enkelein ruoka ei aivan paljon ravitse, sillä kun viime kerralla näimme hänet luostarin ristikon takaa, hän oli kuin varjo mustassa hameessansa taikka kuin se kauhea kuoleman kuva, jonka näimme luostarin kappelissa. Hän on puettu karkeaan piikkokankaasen ja makaa usein, niin sanotaan, tuhassa.

Jäljet ovat kadonneet, ei ole merkkiäkään osoittamassa, mihin kumpikaan riitapuoli on joutunut. Hän tahtoi tietää, mitä arvelemme: pitääkö hänen edelleen seurata näitä talollisia, vai arvelemmeko viisaammaksi, että hän seuraa sitä heidän joukkoaan, jota ei kukaan pidä silmällä. Mitä te tuumitte?" "Mitäs itse arvelet, Pekka?" "Suomalainen menköön kotiinsa. Talolliset eivät löydä mitään.