United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ennen kaikkea te otatte eloaitan peränurkasta, jyvien alta hopea-arkun ja syöksette sen jyrkänteeltä koskeen, merkiten paikan mihin se putoaa. Sitte lataatte kaikki pyssyt; ruutia ja luoteja on tornikuopassa kyllin kyllä, ja sen tehtyänne pakenette levähtämättä, joka ainoa, siksi kuin tapaatte poikani Ollin.
Pellolla hyökkäsi häntä vastaan Vahti ärhentelevällä haukunnalla ja pauhasi sitten hänen kintereillään aitoille asti. Mutta Aapon rinnassa sykähti nyt rohkeus ja päättäväisyys eikä hän koiria pelännyt. Annu oli arvannut Vahdin haukunnasta vieraan tulon ja istuutunut eloaitan kynnykselle. Nyt oli hänellä nuttu päällä ja sen alla kaulassa huivi.
Talvi lähestyi loppuaan. Tuvan nurkkajuureen ilmaantui joku pälvi ja kaunis nurmi nosti päätään. Nyt oli ilo Kivirannan lapsilla! Kaikki tavarat vietiin pälveen ja siellä kului enimmät osat päivistä. Toisia pälviä oli ilmaantunut eloaitan kupeelle ja viimein pellon piertanotkin paljastuivat. Tyttöjen mielestä oli kesä jo aivan parhaillaan. Varis raakui päiväkaudet pellon takana petäjikössä.
Mihinkähän näitä nyt ruvettaisiin käyttämään? Vihdoin päätettiin rakentaa itsellemme kartano. Tuumasta työhön. Naapuritalon eloaitan vieressä oli tasainen, nurminen paikka ja tähän päätimme rakentaa uutistalomme. Mutta voidaksemme vapaasti liikkua tällä tanhualla, oli välttämätöintä, että "Kinkin-Känkin" kanssa solmittaisiin varsinainen rauhaliitto, ja se saatiinkin vihdoin toimeen.
Kun äiti oli tuonut täyteen repun, sanoi Juha: Lähden tästä ja saatan ehkä viipyäkin. Olkaa tässä niin kauan. Tehkää Kaisan kanssa työt ja minkä apua tarvinnette, se ottakaa. Tuoss' on eloaitan avain, hinkalossa on rukiita, millä palkan maksatte. Ethän vain lähtene sen jälkeen? Senkö? Sen jälkeen lähden. Yksinäsi? Yksinäni toin hänet kerran ennenkin. Et tainnut saada toveria?
"Ei siitä pääse se on meidän vanhan eloaitan ovi ei se säry, kun sen isävainaja kerran on raudoittanut mutta päästä minun pitää, pitää vaikka p -le valaisi rautapadan pääni päälle ettäkö minä sen Tuomaan tyttö-rahjuksen antaisin tehdä itsestäni koko pitäjän pilkan minä menen katosta kuin ukkonen, minä sären seinät missä minun puukkoni? sehän jäi sinne puun kylkeen mutta pääsen minä siltä pääsen minä siltä". Ja hän kiipesi hinkalon laidalle ja tavoitti kattoa.
Kerran oli kokonainen ruissäkki vyöräytetty eloaitan rappusille, ja toisen kerran riippui lampaanjalka pihakoivun oksassa.
Suomelan mökissä, kaukana Saimalammen rannalla, oli surullinen aamupäivä. Asukasten mieli oli synkeä, ja he istuivat pitkän aikaa ääneti pirtissään, tuijottaen eteensä, mitään virkkamatta. Olisi ollut kevättöille lähtö, aurinko paistoi, ja tuvan takana tuoksui koivu hiirenkorvalla. Pelto oli tuoreella mullalla, hevonen seisoi auroineen vaon päässä, ja siemensäkki odotti suu auki eloaitan ovella.
Eloaitan pienestä ikkunan reiästä on pakkauduttu sisään ja sieltä aukaistu yläluukku, josta kautta on viety jyviä, kuka sen tietääkään. Tietää sen, miltä tämä tuntui äidin mielestä. Kyyneleet alkoivat virtanaan juosta. Voi lapsiraukka, oletko sinä ollut siellä? Etkö muka usko minua, sanoi Malinen.
Kumahtihan vain kuin tynnyrin pohja ja ponnisti miehen takaisin. »Ei siitä pääse se on meidän vanhan eloaitan ovi ei se säry, kun sen isä vainaja kerran on raudoittanut mutta päästä minun pitää, pitää vaikka perkele valaisi rautapadan pääni päälle minä menen katosta kuin ukkonen, minä sären seinät missä minun puukkoni? sehän jäi sinne puun kylkeen mutta pääsen minä silti pääsen minä silti!» Ja hän kiipesi hinkalon laidalle ja tavoitti kattoa.