United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ellen rupesi tuskastumaan Henrikin puolesta, ja huomattuansa tämän tuli Henrik umpimieliseksi ja rupesi miettimään kuinka estäisi rangaistuksen suorastaan kohtaamasta Elleniä. Hän ryhtyi kaikenlaisiin hurjiin koetuksiin. Astui ikäänkuin sattumalta vihaisten härkien tielle tai ratsasti kaihtivilla hevosilla. Vaan hän ei tullut pusketuksi eikä hevosen selästä heitetyksi.
Juokse kartanoon ja kutsu Liina tänne; mutta kuules, älä sano mitään isälle! Poika katseli Elleniä ja lehmiä. Ne olivat jo muodostaneet kaksi joukkoa, toinen seisoi ojassa ja toinen lähestyi ohrapeltoa. Voitko sinä pitää huolta elukoista sillä aikaa? kysyi paimenpoika viivytellen. Juokse vaan! huusi tyttö. Poika kääntyi ja meni takaisin kartanoon, heiluttaen salava-keppiänsä.
Hän oli synkeän näköinen, mutta aivan tyvenellä mielellä, ja kahden-ottelu ei näyttänyt häntä ajattetuttavan. Ajatuksensa olivat toisaalla, ja silmänsä etsivät alinomaa levottomasti Elleniä. Hän vain ojensi minulle kätensä, sanaakaan virkkamatta. Eikö Harry Drake vielä ole tullut? kysyi kapteini Corsican minulta. Ei vielä vastasin minä. Menkäämme siis perän puoleen. Siellä hänen tapaamme.
Minä koetin tuskissani muistella noita sanoja, joilla hän vastaan-otti onnettoman aseen minun kädestäni: Jumala siunatkoon neiti Elleniä! ja minä sain niistä suuren lohdutuksen, sillä tunsin samalla että eräällä toisella oli ainakin yhtä suuri edesvastaus, kuin minulla, ja että minä laillansa olin ollut tuon toisen tottelevainen välikappale.
Hän pyysi että lääkäri juhlallisesti esittelisi häntä kartanon "nuorelle kauniille haltijattarelle", sanoi Ellenille joukon kohteliaisuuksia ja lopetti sillä toivomuksella että saisi tavata Elleniä iltahuveissa kaupungissa talvella. Sitten kumarsi hän, sanoi hyvästi, kääntyi vielä pari kertaa ja katseli Elleniä puoleksi ihaellen, puoleksi uskaliaasti, ja siihen se 'ruumiin-tutkiminen, päättyi.
Toiset olivat ääneti. Pikku-Sören katseli Elleniä kiihtyneenä: Se on Jumalan rangaistus, neiti! Baal'in ja Belim'in henget vallitsevat talossa, neiti! Täällä on vietetty syntistä elämää syömisellä ja juomisella ja riettaudella ja kaikenlaisella pahuudella...! Piika, joka taas oli tullut rohkeaksi neiden läsnä ollessa, rupesi naureskelemaan eräässä nurkassa.
Tohtori kävi joka päivä Elleniä katsomassa. Alussa oli hän tyytyväinen parantumiseen, mutta vähitellen rupesi hän arvelevaiseksi. Sääri ei tahtonut tulla eheäksi. Hän puhui asiasta isän kanssa ja molemmat herrat ottivat sen hyvin totisesti. Olisiko imettäjä kenties ollut huonossa terveydessä? Niin, kaikissa tapauksissa oli nyt myöhäistä kuulustella häntä, Hän oli jo kaikkien vuorien takana.
Minä luulin tekeväni niin hyvästi. Nyt en teitä ymmärrä. Millä olisitte Annaa loukannut, en sitäkään ymmärrä«. «Se on itsessään vähäpätöinen asia, mutta teidän täytynee se myöntää, että vähäiset asiat väliin saattavat olla suuriakin. Nimismies K. ei ikinä olisi saanut rovastin Elleniä, ellei Ellen olisi sattunut saamaan tietää, että nimismies kerran ryöstöllä ollessaan maksoi ryöstettävän velan.
Hän muisteli taas mitä Henrik oli sanonut ja vähitellen hänen katsantonsa kirkastui. Niin, kun hän laski päänsä vuoteelle hymyili hän ja kuiskasi Henrikin nimen, kasvot seinälle päin käännettyinä. Seuraavina päivinä Henrik ei Elleniä lähestynyt.
Ellen seisoi hänen edessänsä täydessä mitassaan. Sen käden, jota herra oli tavoittanut, oli Ellen samassa laskenut alas. Toista kohotti hän käskevästi. Ulos! huusi hän ja rypisti silmäkulmiansa. Olkaamme nyt hyvät jo, sanoi herra tyynesti ja aikoi istuutua jälleen. Tämä hävyttömyys hämmästytti Elleniä.