United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta tokkohan sittenkään saan tarpeeksi kokoon, tarvitsijoita on niin paljon!" Hänellä oli yhä pieni laukkunsa avoimena polvillaan; Alexandre oli niellä sen leimuavilla silmillään, hän arvosteli ajatuksissaan köyhäin aarteen suuruutta, kultaa ja hopeaa, vieläpä tummaa vaskeakin.
Mutta jos hän toisi vääriä tai puutteellisia tietoja, niin hän oli hirtettävä. Kaikki hyväksyivät ehdotuksen, ja yksi rosvoista tarjoutui lähtemään. Hän läksi pimeän tullen matkalle ja saapui ennen päivän sarastusta torille. Katseltuaan ympärilleen hän näki yhden ainoan puodin avoimena ja miehen istuvan siellä työnsä ääressä. Se oli Baba Mustafa.
Mutta kun rupesin työntämään toistakin ovea kiinni, esti minut Alan siitä. »David», lausui hän, » en näet jaksa pitää mielessäni tuota sinun kartanoasi ja siksi uskallan kutsua sinua ainoastaan Davidiksi tämä ovi on avoimena tärkein puolustuspaikkamme.» »Vielä parempi se olisi suljettuna», huomautin.
Yksi suukkonen vaan, ennenkuin eroamme! Sen saat sitte, kun olet asiasi hyvin toimittanut. Muista rukoilla! Sinua ei kohtaa mikään paha, jos rukoilet. Sinun pitää niinpian kuin voit, rientää Signildsborgiin takasin. Odotan sinua, vaikka minun pitäisi valvoman koko yö. Naputa pieneen ikkunaan, tiedäthän, joka on puutarhan puolella, niin tulen heti aukaisemaan. Puutarhan portti on avoimena.
Sitten isä otti kanteleen ja alkoi soittaa, hän isän polvea vasten nojausi ja lauloi: Lapsi olen laulavainen, Pieni vielä voimatoin. Huvitusta hakevainen. Huikennellen huoletoin. Aina löydän avoimena,
Mutta kun Stanley nosti silmänsä, näki hän tuntemattoman tien kimaltavan portin avoimena ja virran ulottuvan sen kautta, peninkulman toisensa jälkeen, koko salaperäisessä viehätyksessään. Hän nousi ylös ja katseli väkeä. Kuinka vähä oli heitä tunkemaan näiden pimeän ja sadun seutujen läpi! Melkein kaikki nyyhkyttivät. He istuivat alla päin, kumarassa, niinkuin näytti, surusta ja pahoilla mielin.
Osani yksin on taistelut sotia elämän tään. Tuskani syytä en tohdi ma sanoa kenellekään.... Kerran sykki mua varten syvä, lämmin ihmispovi, kerran oli mua varten avoimena onnen ovi. Ma en hullu ymmärtänyt; sydämeni tuskan peitin, oven työnsin oudon kiinni, ystäväni ainoon heitin. Voi eron taakkaa! Joka päivä sen painoa lisää. Sua orpo ma itken kuin lapsi itkevi isää.
Kálmán'illa oli silloin jo toinen jalka jalustimessa, mutta kuultuansa, että Linkan vieressä vaunuissa oli yksi sija avoimena, kääntyi hän äkisti hevosta töllistelevän Sándor orpanan puoleen ja kysyi häneltä erinomaisella ystävällisyydellä: "Eikö teidän ole tapa ratsastaa?" "Onpa kyllä", vastasi irvistellen Sándor, "jahka minulla vaan olisi hevonen". "No, ottakaa minun!" "Todellakin?