United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen siaan kuin piika-tyttöä oli illalla kitistetty pois kamarista, kutsuttiin hän nyt sinne. Lautamies antoi hänelle käskyn, että hänen tulee siivota kamari, Valvoherran vaatteet ja vuode. Tytön täytyi totella, vaikka sydäntä ellosteli ja nostatti. "Korjaa nyt, piikani, vaatteeni ja sänky hyväksi, niin minä annan sinulle juomarahaa", örisi Valvoherra tytölle.
Ilman kosken kohinaa en varmaan olisi herännytkään, enkä tietäisi tällä hetkellä koko tapauksesta mitään. Kauvan aikaa makasin ensin hiljaa ja kuuntelin. Sitten nykäisin Anttia kylkeen ja sanoin: kuules, minä sanoin, kuules tuota koskea. Mutta hän, kun viimeinkin sain häneen vähän henkeä örisi vaan: mene helvettiin ja anna minun maata!
Tylsissä kasvoissa ei sielun merkkiä ilmestynyt, ruumiissa vaan veri kiersi ja työtään teki. Kun unta oli kestänyt kuusi tuntia yhtämittaa, alkoi naljakkuus nenän ympäriltä vähentyä ja ihon hikirei'istä lämmin kosteus huokua. Puolipäivän aikaan hän viimeinkin heräsi. Raoitti turpeita silmäluomiaan, örisi ja pyyhki huulensa kuivaksi.
Varmaan oli se jo huomannut läsnäoloni ja oli yrittämäisillään uudelleen pakoon, kun pyssyni suoraan alaspäin ojensin ja ammuin. Laukauksesta potkaisi pyssy taaksepäin niin kovasti että minä tuolta pyöreältä puunrungolta pudota rytkähdin suoraan karhun päälle. Hirveästi örisi kontio ja puri minua sääriluusta aina lanteille ja kyynärluuhun saakka.
Heti kun Snorikoff kerkesi maalle, riensi hän ystävänsä Matvein luo, joka makasi ja örisi puolikuolleena verissänsä lausuen: "Pahoinpa palkitsitte herra, minua siitä kun hankin teille Sallan veljesten talot". "Syytön olen, ystävä Matvei, koirat eivät ymmärtäneet paremmin".
Tulennasta tunnen purren, Tulennasta, laskennasta, Toisen puolen purjehesta, Uusi on toinen purjepuoli, Toinen silkkiä sinistä, Silkki Inkerin kutoma, Kauan neion kaiehtima." "Minun nuori veljyeni, Ota ohrilta orisi, I'ulta ikälihasi, Maatajalka maltahilta, Aja vasta Lalmantia!" "Terve nuori näätämiehein, Kuinka Inkeri elävi?"
Tuo oli morsian, kahdenkymmen-vuotias vaaleanverevä, laihanläntä, sinisilmäinen, jäykkä nainen. "Tarinasi ovat minun mieleisiäni," lisäsi hän. Sulhanen katsoi häneen, isänsä taas edellisen. "Niin, Nordhoug'in väkeä ovat tarinani aina huvittaneet," sanoi Aslak. "Onnea heille!" örisi hän, tyhjentäen erään nuodemiehen ojentamaa maljaa. "Päästäpä nyt suustasi!" anoivat moniaat.
Hän hakkasi nyrkkiään saunan permantoon ja örisi; tunsi helpoitusta kun oikein koski. Painoi sitten kasvojaan päänalustaan, painoi niin, että oli tukehtua... Kunpa tuosta hengestään olisikin niin keveästi päässyt! Siinä vaan virui, ei viitsinyt nousta eikä viitsinyt ajatella enää mitään. Mutta päätä kolotti ja suussa oli inha maku.
"Ei se sowi, kello on yhdeksän tuossa paikassa ja ihmiset rupeawat pyrkimään asioilleen; nouse, hywä ihminen, ylös!" pitkitti waimo. "Menkööt tänne pyrkijät h ttiin", örisi mies. "Ei, ei se käy laatuun ... kuule nyt...! ymmärräthän tuon itsekin..." hätäili waimo. "Anna minun olla!" "En minä woi antaa ... että kerkiäisin wähänkään huoneita siiwota... Woi, woi, nouse nyt!"
Inkeri alas luhilla, Kaapsahellen kartanolle, Näki nuoren veljyensä: "Minun nuori veljyeni, Ota ohrilta orisi, I'ulta ikilihava, Maatajalka maltahilta, Lähe vasta Lalmantia!" Tuop' on nuori velykäinen Otti ohrilta orihin, Läksi vasta Lalmantia, Lausui Lalmanti ritari: "Terve nuori näätamiesi, Kuinka Inkeri elävi?"