Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Köyhässäkin englantilaisessa näkyy olevan paljon ylpeyttä, yksin pienet katupojatkin city'ssä tahtovat jollakin konstitempulla ansaita penny'n, jonka heille antaa. Mutta kuitenkin on köyhyys rajaton Englannin suurissa kaupungeissa.
He ovat täällä, voi, silmänräpäyksessä he ovat täällä ja näkevät sinun. Elä inttaile, Mauno, vaan tottele minua! MAUNO. Ei, elä pyydäkään! Sen verran minussa kumminkin ylpeyttä on, etten tuommoisia nahjuksia pakoon lähde. Hän on mennyt joko niemeen tuonne taikka taloon. ANNA. Nyt he jo ovat täällä. Voi, Mauno, sinä et minua rakasta, et vähääkään MAUNO. Enkö minä sinua rakasta, Anna?
Ei isäin ylpeyttä näy, Jäi kunnia jo pois; Vain nöyrin päin nyt oikeus käy, Ja vapaus on vain lois. "Mut silti viel' ei huku maa Kas, katso pois ja nää! Jo into mieliin leimahtaa, Ja haihtuu arkuus tää. Mies mieheen kautta seudun soi: Pää pystyyn! pystyyn pää! Ei kuolla koskaan kansa voi, Mi aina jäykäks jää!"
Mutta Frédériquen silmissä oli hän todellinen kuningas ja suudelmassa, jonka hän lähtiessänsä antoi pojallensa, oli niin paljo äidillistä ylpeyttä, alamaisuutta, kunnioitusta, melkeinpä jumaloimista, että Elysée tämän uuden puolen äidinrakkaudessa ensi kerran huomatessansa ehdottomasti muisti kotiseutunsa vanhat joululaulut, joissa pyhä Neitsyt laulaa seuraavaa kehtolaulua seimessä makaavalle Jeesus-lapselle: »katso, minä olen sinun palvelijattaresi ja sinä olet minun Jumalani!»
Silloin nousi Frans ylös, ja hän suuteli isänsä kättä, sanoen: Me saamme nähdä, mitä on tehtävä, mutta rohkeutta on minussa ... eikä ainoastaan ylpeyttä, lisäsi hän suuremmalla voimalla kuin vanhus toivoikaan. Vanhus määräsi, että Frans asuisi hänen oman huoneensa viereisyydessä; sillä hän pelkäsi tuon tuiman nuorukaisen äkkinäistä luonnetta, joka helposti saattaisi houkutella häntä itsemurhaan.
Hän oli tuntenut ylpeyttä verratessaan Esteriä toisiin lapsiin, aivan kuin Esterin etevämmyys olisi ollut hänen ansionsa.
Miten on asian laita ... onko kaikki pelkkää puhetta, vaan saanko tosiaankin ... onko minulla kunnia, olin vähällä sanoa ... onnitella sinua?" Toisenlaisten asianhaarain vallitessa olisi Eugen epäilemättä vastannut kierrellen, mutta nyt hän kaipasi osanottoa ja ystävällisyyttä; sitäpaitsi hän hämärästi toivoi, että saisi everstistä liittolaisen vanhempiensa ylpeyttä vastaan.
Silmien edessä oleva surma antoi kenties heidän mustapintaisille poskillensa keltaisemman värivivahduksen; mutta se ei liikuttanut heidän kasvojaan eikä masentanut heidän katseensa lujaa ylpeyttä.
"Monet muuttuvat silloin heikoiksi ja hurskaiksi ja unohtavat maanpäälliset asiat sekä tavoittelevat vain haudan tuolla puolen olevaa. "Minä en sitä voi, ettekä te, eivätkä monet muutkaan luullakseni. "Minä rakastan maata vuorineen, metsineen, niittyineen ja kohisevine virtoineen, elämää maan päällä, sen hehkuvaa kiukkua ja pitkää rakkautta, sen sitkeää vihaa ja äänetöntä ylpeyttä.
Sinä olet antanut minulle kaikki, mitä elämällä meille ihmisille on annettavaa: iloa ja surua, rakkautta ja vihaa, ylpeyttä ja ylenkatsetta, tyyntä ja myrskyä. Ja sinä olet antanut minulle vihdoin kuoleman rauhan. Kiitos kaikesta, Gertrud. KERTTU: Suutele siis minua ja lähde! Lähde kuin merimies morsiamensa luota. KERTTU: Viktor! GRANSKOG: Gertrud!
Päivän Sana
Muut Etsivät