Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Sen sijaan olivat Spartassa kehittyneet lait tehneet siitä rautaisen sotilasvaltion, jossa halveksittiin ionialaisia, noita hempeitä, naismaisia miehiä, ja antaneet tälle valtiolle ylimysvaltaisen muodon, joka vallanpitäjissä kasvatti jäykkää ylpeyttä ja turhaa kansanvallan pelkoa.
Eikö tämä ollut ylpeyttä kuinka oli mahdollista, että hän, halpa, taitamaton nainen, näki elämän totuudet, joita ajattelijat ja oppineet olivat mietiskelleet väsyksiin asti?
"Mieheni," sanoi Mrs Braefield, ja hänen katseensa osoitti hiukan ylpeyttä. Kenelm vastasi sydämellisesti talon isännän kohteliaisuuksiin; tämä oli vastikään palannut konttooristansa kaupungissa ja jättänyt kaikki huolensa jälkeensä. Ei tarvinnut muuta kuin katsella häntä, huomataksensa että hän oli onnellinen ja ansaitsi sitä olla.
Hän varmaan kysyy, Miks häneen katsotaan niin karsaasti; Ja silloin hälle tylyytenne lääkkeeks Ja ylpeytensä rohdoks annan ivaa, Jot' oikein mielihalulla hän särpää. Se tekee hyvää. Ylpeys ylpeyttä, Näet, peilinänsä käyttää. Kerskan rasvaa On kumarrus, siit' ylläisyys vain kasvaa. AGAMEMNON. Niin teemme, niinkuin neuvot: vierautta Ohitse kulkiessa osoitamme.
Ja Snellmanista ja Lönnrotista? Ja tarvitsiko heidän kohta luulla, että se, joka siinä lepäsi, oli humalassa! Heissä oli ylpeyttä ja ahdasmielisyyttä ja itserakkautta. Tuhlaajapoika! Ei hän semmoisena ainakaan tänne koskaan palaa! He luulevat kai olevansa kaikkia muita paremmat. Antero oli saanut takaisin varmuutensa ja uskon itseensä ja lähti uhka mielessä pappilaan.
Ja en voi sitä auttaa, olkoon se teistä sitten ylpeyttä tahi mitä tahansa mutta minusta tuntuu rasittavalta olla ainoastaan sellaisten ihmisten keskuudessa, joiden kanssa minulla ei voi olla mitään yhteistä ei mielipiteissä, eikä tavoissa, eikä tunteissa..."
Hän vihasi valhetta, ahneutta, hirveyttä ja ylpeyttä ja antoi anteeksi vihollisillensa, eikä koskaan kostanut mitä muut häntä vastaan rikkoivat.
Vaikka Ludvigilta ei puuttunutkaan rohkeutta ryhtyä moniin hyödyllisiin ja valtiolle tarpeellisiin yrityksiin, niin ei hänessä ollut vähimmässäkään määrässä sitä romanttista rohkeutta eikä sen mukana tavallisesti seuraavaa ylpeyttä, joka vielä jatkaa taistelua kunnian vuoksi, joskin kaikki etu on jo saavutettu.
"Etkä ollut laisinkaan ylpeä suku-perästäsi?" "En vähintäkään. Minä inhoan kaikkea ylpeyttä." "Ehk'et edes tiedä mikä hänen miehensä on?" "Tiedänpä kun tiedänkin; hän on kello-seppä. Sen sain tietää sen kautta, että hän näytti minulle erästä hyvin taitavasti tehtyä, omituista kelloa, jonka hänen miehensä oli valmistanut." "Tämä on varmaankin kauheasti alentavaista Maria-tätisi silmissä."
Kyyneleet nousivat Annan silmiin. Kuinka kaukana hän oli tuosta kaikesta. Ja niin väsynyt. Niin väsynyt. Mutta olihan hänellä vielä pieni hiukkanen ylpeyttä jälellä, ja siitä täytyi nyt pitää kiinni. Niin syvälle hän vielä ei ollut laskeutunut, että hän antaisi Vilman ja Elsan ja tädin aavistaa, mitä hän kärsi. Hän otti hatun päähänsä ja läksi verannalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät