Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Siellä näkyi harmaapukuinen miesjoukko, vanhoja partasuita ja nuoria, yksi toisensa jäljessä kulkevan suuressa piirissä pitkin muurien ympäröimää pihaa, niinkuin joskus koululapsia kävelytetään väliajalla. Ne on yläkerran vangit, sanoi tirehtöri haluttomasti. Joka päivä puoli tuntia. Ja yhtäkkiä Helena näkee kuin näkeekin Souvari-Heikin heidän joukossaan.
Katsahdettuansa, melkein ajattelematta, erääsen yläkerran ikkunaan, hän meni tien poikki pölkkykasalle ja nojautui aitaukseen, joka kulki pitkin rautatien reunaa. Näin tehtyänsä hän taas astui takaisin tien toiselle puolelle, kääntyi kynnyksellä vetääksensä vielä kerran ilmaa sieraimiinsa, ja katosi taloon sisään.
Ja hän näki edessään kadun toisella puolen sillan korvassa matalan, kaksikerroksisen rakennuksen, jonka seinältä häämöittivät suurilla, haalistuneilla kultakirjaimilla piirretyt sanat: »Drei Kronen.» Nähtävästi joku kolmannen luokan majatalo. Yläkerran valaistut ikkunat olivat auki. Juuri sieltä sinkoutuivat, mikäli korva voi päättää, nuo vihan kuumat ja kylmät äänenpainot yön pimeyteen.
Avatkaa, pyövelän ruuat! No saakeli, tuopa nyt oli ilkeä. Vaan äläpä huoli: jos avaan akkunan, niin voin siitä mennä porstuaan ja porstuasta pääsen yläkerran portaille. Y
Haasti ja laski jo tyttäryen; suli lempehen impi, äkkiä varpailleen kohos, suuteli häntä ja kaikkos. Astu unten huvihaakseen: *siskon surut karkoittaakseen, lauloi tyttö laulun kainon vain!* Arkiohuoneessaan, yläkerran kammioss' surren, puoliso kapteenin kera lapsens' uinuvan istui.
Ohi ajaessa hän vilkasi, päätään kääntämättä, yläkerran ikkunoihin: siellä näkyi vaan joukko huiskuvia liinoja, ja viimeisessä ikkunassa Kerttu, joka silmät ilonitkusta punaisina suuteli käsiänsä ja heitteli niitä kapteenille. Aja hiljaa, kuului kapteenin selän takaa eno Franssin tyynesti laulava ääni.
Lyydi otti häntä vyötäisistä ja sanoi: Sinä vaan yhä jatkat yllytystäsi, kulta Jenny. Oletko katsonut yläkerran ikkunoista? Se on jotakin harvinaista, sanoi Jenny. Mutta Lyydi ei nyt ennättänyt mennä yläkertaan. He vaan suutelivat toisiansa ja menivät sitten kukin eri ovista jälleen sisälle.
Hannes ei tullut kuitenkaan vielä syksyllä, mutta tasan viiden vuoden kuluttua siitä kuin hän oli lähtenyt Suomesta, toukokuussa, siihen aikaan kuin tuiman, paljolumisen talven perästä lauhkea kesäilma äkkiä laskeutui maahan ja herätti elämän. Kustaava varhain aamusilla rupesi irrottamaan yläkerran sisäpuolisia talvi-ikkunoita. Silloin hän näki postiljoonin tulevan kirje kädessä pihalle.
Hetken katseli Sakris turvakotia ... sen hirmuisen korkeaa aitaa ... niin korkeaa, että yläkerrankin kolkot ikkunat rupesivat pian häneltä piiloutumaan, kun hän käveli edelleen. Sitä paitsi oli aita varustettu yläreunasta kaksinkertaisella kehällä teräväokaista piikkilankaa. Mutta Sakris, hän kapusi pienelle kummulle tien varrelle ... ja siihen näki hän ainakin yläkerran ikkunat.
Morsian ulos! Morsian ulos! huusivat useat äänet niinkuin häissä. Rouva ulos; se on vain hakku kuninkaaseen verrattuna! huusivat toiset. Hakut pois! melusivat toiset, ja samassa sattui kivi erääseen yläkerran ruutuun. Merkki oli annettu. Ensimmäistä kiveä seurasi heti viisikymmentä muuta, ja ruutujen kilinään sekaantui särjettyjen peilien ritinä muhkeassa rakennuksessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät