Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
"Millä olisin teitä pettänyt?" kysyi Martti. "Lupasithan naida Susson ja yhtäkaikki suosittelet ja noudattelet toista; se on petosta, sanon minä", ilmoitteli Katru. "En minä ole aikonutkaan häntä naida. Te olette väärin ymmärtäneet minun lauseeni, joka lienee tullut epäselvä sen takia, kun en tahtonut loukata ja häväistä itseäni enkä muita.
Olenhan rikas! Minä voin ostaa toisten omattunnot; enkö siis voisi ostaa oman sydämeni rauhaa? Mutta liepä päätellyt kuinka paljon hyvänsä, hänen sielunsa oli yhtäkaikki levoton kuin kuohuva meri. Kun meri ei voi asettaa aaltojaan, se viskoo rannalle vaahtoa ja mutaa.
Sillä niin isä kuin olenkin, niin voinpa yhtäkaikki sanoa, että semmoista tyttöä saa hakea. ANNA LIISA. Isä kulta. KORTESUO. Niin, niin! Mikä on tosi, se on tosi. JOHANNES. Elä ole milläsikään, Anna Liisa, sinä ne kiitokset hyvin ansaitset. Ei pahat kieletkään ole koskaan löytäneet sinusta sanan sijaa. Se tosiaan on merkillistä. Aina muista tytöistä kuulee milloin mitäkin.
Onneton veljeni, köyhistä köyhin veljeni, minulla ei ole mitään arvopapereita, kukkaroni on laiha ja köykäinen ja yhtäkaikki on minulla omaisuutta, kokonaan muuta omaisuutta. Minulla on ihmeellinen, elävä henki, jonka kaikkivaltias Jumala on puhaltanut sieramiini.
Ei milloinkaan ole antautumiseen ollut enemmän syytä kuin nyt, ja yhtäkaikki surivat Kajaanin linnan harvat urhoolliset puolustajat sitten kaiken elinaikansa sitä, ettei heille oltu suotu samaa kunniakasta kohtaloa, mikä oli tullut monen muun karoliinilaisen linnan osaksi, jotka kukistuessaan olivat haudanneet tuhansia vihollisiakin alleen.
Aamulla oli Mikon ruumis niin kipeä, ettei hän ollut toiselta kyljeltä toiselle päästä; kowa korwen työ oli rusikoinut hänen elämän hempeyteen tottuneen ruumiinsa, sillä työ ei tunne leikkiä. Nurkumatta, oihkaamatta puki Mikko yhtäkaikki yllensä ja meni muiden kanssa työhön.
Oli kerran köyhä muurari Granadassa, joka vaarinotti kaikki pyhä- ja juhlapäivät, vieläpä työttömät maanantaitkin, ja joka, vaikka oli näin hurskas, yhtäkaikki köyhtyi köyhtymistään, niin että tuskin sai jokapäiväistä leipää talouteensa hankituksi. Eräänä yönä heräsi hän unestaan kiivaasta koputuksesta ovelle. Hän avasi ja näki pitkän ja laihan papin, melkein kuin luurangon, seisovan edessään.
»Tämmöistähän se on köyhän kodissa. Ei ole iloa kellään; kipua ja nälkää saa vaan kärsiä lapsesta saakka. On tuo vanhin tyttökin jo tarpeeksi asti maailman kovuutta kokenut. Pienestä pitäen ei, muuta kuin sairautta. Yksi tauti kuin jätti, niin toinen otti. Mutta siinäpähän vaan jaksaa elää yhtäkaikki.
Ja kun tulijat avasivat oven, kuulivat he saman äänen jatkavan iloisesti: »Kas, tekö isä Melkior? Tänään ei minulla siis ole onnea ... toivoin näet, että kirjeenkantaja toisi minulle rahakirjeen ... mutta yhtäkaikki, olkaa tervetulleita, arvoisat isät, ja painakaa puuta, jos vain täällä istuinpaikkoja löydätte.»
En maarkaan, Emma, mutta ... yhtäkaikki. Sano minulle, Emma, keskeytti hän tuumansa, sano minulle, luuletko sinä, että minä olen paha? Emma loi alas silmänsä. Sinä vaikenet ... niin, sinä luulet, että minä olen paha ... eikö ole niin ... että minä olen kova, tunnoton, raaka, turmeltunut olento ... sano suoraan, Emma! Rakas Frans, älä kysy minulta; minä ... minä pidän sinua ... ei, päästä minut.
Päivän Sana
Muut Etsivät