Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Vihdoin nousi hän ylös, puki vähän vaatteita päällensä, istui akkunan eteen ja, pyyhäisten kädellänsä hien ajan tavan mukaan korttelin suuruisista akkunaruuduista, koki hän katsella pimeään yöhön. Kaikki oli hiljaista ja pimeätä. Ainoasti puutarhurin huoneuksesta loisti yksinäinen valo.
Taidetaan niitä pitääkin, kun kerran syönnytään ... ei ne yhteen yöhön jätäkään .. tämä yö menee, ja meneepä vielä toinenkin... Tuossa menee neuvoksen konttoristi ... myöhäänpä jouduit... Antakaa tietä... Pois tieltä talonpoika, päästä herra helvettiin... Suu kiinni, kollo!
Sitte siirtyi lasarettiin pojan äiti, joka oli sairastunut surusta tai pelosta, kun noin kävi pojalle, joka hänen olisi ollut vietävä Amerikassa olevan isän luo. Kun edellä kerrotut sylkemis- ja ulvomisharjoitukset sekä myöhään yöhön kestävät meluisat tanssit pidettiin juuri lasaretin oven ulkopuolella, voi arvata, kuinka rauhallista siellä oli sairastella ja kuoleman kanssa kamppailla.
Joutuummin, kuin haipuvi illan rusko, me näimme posken kalpenevan, sen hehkun sammuvan yöhön; meillekö kuolema siis ois kammoks, outoa, uutta? Lieden luo toki jäin salotorpassain monet illat, hiilten hiipuvan näin, ja ma kuulin pauhua myrskyn, yöksi mi, yltyen vain, lumikieppein mökkiä saarsi.
Irja, tulikukka, suolla soihtu, kiehtova kuin noidan kirja, väkevä kuin velhon loihtu, tempaa kätehensä peilin, suihkaa suulla tyytyväisen: »Heleämmän näitkö heilin, kaunihimman kassapäisen? Katsoo Irja, käypi käteen: »Olet Hurtan maammo kurja.» Heittää Pirkon silmä säteen: »Siihen päättyi nuoruus hurja.» Tummuu takka. Sammuu sana. Katsoo silmät kahdet yöhön.
Hän kääntyi oveen päin ja sai viimein itkusta tukahdetulla äänellä kuiskatuksi: "sanokaa, että hän aina elää, niin että kohtaamme toisemme taivaassa." Sitten hän katosi pimeään yöhön. Ei voi kuvitella onnettomampaa ja säälittävämpää henkilöä, kuin Elisa, kun hän kulki kylmänä talviyönä outoa tulevaisuutta kohti kalvava tunne rinnassaan. Kaikki hänen ajatuksensa olivat sekaisin.
Loihe tuosta laulamahan, sanaköyttä suoltamahan. Lauloi hetken, maa järähti, lauloi toisen, vuori vonkui, kalliot kaheksi lenti, tähet keikkui taivahalla. Tuli tuiski kalliosta, sähkö vuoresta sihisi talviselle taivoselle Lapin yöhön loistajaksi päivättömän paistajaksi, iloksi ihalan illan kansan kurjan kaitsijaksi. Lapinmaassa mainittihin tulia Revon tuliksi.
XV. Siunattu toivo, sinä ihmisen lohduttaja, sinä maalaat hänen vankityrmänsä ahtaille seinille ihania, kauvas ulottuvia maisemia ja valat pyhää valaistusta itse kuoleman yöhön.
Nämä valtiopäivät puheista rikkaine ja tuloksista köyhine yhteisistuntoineen ja muine myöhään yöhön jatkettuine istuntoineen, nämä valtiopäivät, joilla eräs puolue tässä säädyssä on saattanut Ritariston ja Aatelin alttiiksi kaikkea muuta kuin miellyttäville arvosteluille, ovat teille olleet sen laatuiset, että varmaan helpotuksen tunteilla jätätte käsistänne maamarsalkan sauvan.
Hedelmänä kypsynehen lemmen Syntyi silloin Maunut, mainioimmat Suomen kansan katoliset miehet, Aikanansa isät Suomen kansan, Väinämöisen lasten lohduttajat, Valon pilkoittajat pimeähän, Yksin yöhön tuohuksien tuojat.
Päivän Sana
Muut Etsivät