Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
"siivokaat itsenne sentään ensin vähän, mutta käyttäkäät nyt vaan itsenne hyvin ja kertokaat sitten meille mitä kaikkia olette saaneet nähdä, kun tulette kotia". Molemmat nuorukaiset menivät. "Mitä arvelet?" sanoi ukko Swart ukko Wittille, emmeköhän maistaisi vähän olutta?" "No maistetaan vaan!" sanoi Witt. Ja räätäli Flick täytti lasit.
Minä ajoin silloin tavallisesti postivaunuissa ja kannoin kauniita viiksiä, aivan kuin olisin kuulunut sotaväkeen, ja olin helkkarin ylpeä". "Se on totta, se", sanoi Witt, "ja se on myös parasta". "Niin, se täytyy myöntää", sanoi ukko Swart ukko Wittille, "että ylpeä oli lukkari". Ja Swart antoi samalla Fritsille kolauksen niskaan. "Saakeli sinua, poika, etkö tahdo istua selkä suorassa!"
»Voi, naapuri», sanoi hän Wittille, »ajatteles, että saamme olla kaikkien noiden roikaleiden parissa! Vähät siitä muuten, mutta kun pojat ovat mukanamme ja nyt saavat nähdä vanhempiensa häpeän.» Mutta tässä ei auttanut mikään, heidän täytyi astua sisälle, ja heidän sisään tullessaan istui kuulusteluhuoneessa eräs mies, jota sanottiin reistraattoriksi.
Jos näistä sanot sanankin, niin minä en enää tule näkemään rauhallista hetkeä elämäni aikana.» Frits lupasi olla vaiti, ja nyt lähtivät hän ja Kalle edeltäpäin kotiin. Ukot istuutuivat pensaan juurelle, joka ei kuitenkaan suojellut heitä sateelta. He istuivat kotvan kyyrysissään, sanaakaan vaihtamatta. Vihdoin sanoi Swart Wittille: »Mitä on elämä, naapuri?»
Sillä välin se musikantti, jonka rumpu tämä oli, kiroili ja noitui ja sanoi että hänen soittokoneensa oli tullut kokonaan turmelluksi, ja se oli maksanut hänelle koko sata markkaa vähintäin, ja samassa antoi hän ukko Wittille semmoisen iskun vasten rintaa, että hän menetti tasapainonsa ja lankesi harareisin ison bassoviulun yli.
»Ei», sanoi hän unenpöpperössä, »en minä siihen rupea. Emme me pelanneet nenän näppäyksistä!» Hän oli pelaavinaan Schafkopfia. »Vai niin, sinä tahdot pelata minun nenälläni!» ja samassa antoi hän kolauksen Wittille, joka oli myyvinään kauroja ja parhaillaan sitovinaan viimeisen säkin suuta kiinni.
Kovin ukko Swart häpesi nähdessään missä hienossa seurassa hän oli ollut. "Ah naapuri", sanoi hän Wittille, "että me saamme istua kaikkien noiden roistojen parissa! Mutta vähät siitä ell'eivät pojat olisi olleet seurassamme, mutta että lasten täytyy nähdä vanhempainsa häpeän!"
Ja käyttäytykää siellä hyvin, ja kertokaa sitten meille kaikki mitä olette nähneet siellä.» Nuorukaisten mentyä sanoi ukko Swart ukko Wittille: »Mitä arvelisit, naapuri? Emmeköhän ottaisi yhtä pientä » »No, maistetaan vain», sanoi Witt. Räätäli Flick kaatoi laseihin. »Ei taitaisi olla liikaa», sanoi Swart, »jos tyhjentäisimme myöskin lasin olutta.» »Eipä suinkaan», sanoi Witt. »Ei se ole liikaa.»
Ja orapihlajapensastossa pellon laidassa lauleli rastas: »Ei haittaa, ei haittaa, sääli housuja, keltahousuja!» Ja vanha tarhapöllö kiljui Wittille: »Ukko Witt, ukko Witt, kello putos, uhuu, putos pensastoon, uhuu!» Ja se oli totta, sillä kun Witt aikoi katsoa kuinka paljon kello oli, oli hänen suuri taskunauriinsa poissa.
Ja harakka nauroi ja närhi kiljui: "Se on oikein, se on oikein!" Ja heidän ajaessaan ulos metsästä, istui varis puun oksalla rääkyen: "Hurraa, hurraa! Vanha ukko Swart, sinä narratuksi tulit, ukko Swart!" Ja orapihlajapensastossa tien vieressä lauloi rastas. "Se hyvää teki! Se hyvää teki!" Ja vanha tarhapöllö kiljui Wittille: "Ukko Witt, taskukellosi jäi orapihlajapensastoon, uhhuu! ukko Witt!"
Päivän Sana
Muut Etsivät