Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
'Olettehan tästä kylästä? kysyin minä. 'Niin', wastasi hän taas.
"Mistä sinä sen olet kaiwanut?" kysyi taas ukko. "Minä juosta kapasin yönseutuna kylässä ja sain Mattilan Heikiltä lainata koko wuosikerran mainituita sanomia", wastasi poika innokkaasti. "Kuka sen laulun on tehnyt?" kysyi ukko. "En minä tiedä", sanoi poika. "Lienee hänet tehnyt kuka lieneekin, mutta sen minä tiedän, että hänellä on ollut elämän kokemusta.
"Ja miten metsän lukemattomat siiwekkäät asukkaat elähyttäwät ympärillämme koko luonnon iloisella laulullansa." "Niin", wastasi taas Anna. "Ne laulawat kaikki waan rakkautta, niillä on jokaisella wierellään ystäwä, jolle ne kukin ominaisella äänellänsä puhelewat sydämmensä hempeimpiä tunteita ja sitte kuuntelewat wienoa kuwausta, joka lehwäin wälistä soi heidän korwiinsa."
'Eihän minua mikään waiwaa, antakaa minun olla', wastasi hän waan lyhyesti. 'Sinun asiasi ei ole aiwan oikein; saatathan sen ilmoittaa; ehkä woisimme olla joksikin awuksi', pitkitti Mari. Tiina pyörähti pois sanaakaan lausumatta, ja siihen se asia jäi.
Kaikesta tuosta huomasin, että ukko oli talon wanhin ja että lapset oliwat hänen lastensa lapsia. Minä rupesin tekemään puhetta. Se on tietty, että outo matkustaja saapi ensin tehdä tilin matkansa tarkoituksesta ja kotopaikastansa, ennenkun muihin asioihin päästään käsiksi; niinpä minäkin. Sen jälkeen kysyin ukolta: "Oletteko ikänne asuneet tässä talossa?" "Olen", wastasi siihen ukko.
Säännöllisesti keikkasi matkareppu oikealle ja wasemmalle hänen astuskellessaan. Juuri kun hän oli häwiämäisillään minun silmistäni, tunkeentui jotakin ääntä korwiini. Minä pidätin hengitystäni ja kuuntelin. Silloin kuulin selwästi sanat: "Mulle se tuopi waan murehen karwaan, Kun minut kultani hylkäsi." Ja kaiku wastasi: "kultani hylkäsi".
Nikoteemus, sinä et saa olla turhaan walwonut öitäsi, tutkiessasi luonnon salaisuuksia, kerran sinun wuorosi on tulewa saada palkinto, jota maailman suurimmat tiedemiehet saawat kadehtia nyt wiimeinen koete:" "Niin, Anna, teilläkin on nyt wieressänne ystäwä, joka teitä rakastaa." "Niin", wastasi Anna. "Ja jota te rakastatte?" "Niin, jota minä rakastan."
"Howineuwos Renner", sanoi Grönros, samoin kuin hän parina wuotena oli joka aamu sanonut tullessaan herransa luo. "Pyydä hänen tulemaan sisään", oli paronin tawallinen wastaus. "Waan Grönros, illallinen asia?" jatkoi paroni kääntyen passariin päin. "Herra paroni!" wastasi Grönros. "Mitä se on? Grönros, sinä tohtisit?" "Tahtoa, paroni ei ole aina yhtä kuin täyttää."
"Waan minulla on wielä oma lakkini, ja senkin tunnusmerkit saattawat olla kirjoissa." "Ja sade jo on liottanut läpi minun lakkini, niskani jo on wallan märkänä." "Minä lahjoitan omani sinulle", wastasi Simpsa, otti Olgan lakin ja painoi oman talonpoikaislakkinsa Olgan päähän. "Minua he eiwät kuitenkaan woi wangita", sopotti Olga. "Ja wiimeksi, isäni tuntisi minun kohta äänestä.
"Hywä neiti Olga", wastasi Iwonen kohteliaasti. "
Päivän Sana
Muut Etsivät