United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iiwana taas, saatua luullun karkulaan lähetetyksi linnaan, oli hywillä mielin juosnut emäntä Kuikan luo, kallistanut siellä täyden lasin punssia suuhunsa ja sen perästä kiiruhtanut kotiinsa. Hän aikoi waimollensa kertoa tämän=iltaisen sukkeluutensa ja mitä syitä hänellä nyt oli saada korkeampi wirka, jonka suuri enonsa, howineuwos Kulakow oli luwannut hänelle hankkia.
"Mitä?" huusi hän ja hänen muotonsa kirkastui yht'äkkiä. "Hänen Majestetinsa itse, pikemmin kuin woin aaweksia! Grönros, kutsu tänne pikaisesti howineuwos Renner." Grönros ja tullut upseri wetäytyiwät pois. Paroni seisattui tyytywäisyydellä katselemaan peilissä kuwaansa, joka näytti iloisemmalle kuin ennen. "Kuitenkin ihme", sanoi hän itsekseen. "En tiedä enää mikä ei minulle onnistuisi.
Paroni astui pari askelta oween päin, ja hänen wastaansa tuli howineuwos Renner, kumartuen sywästi. Paroni ojensi hänelle kätensä ja weti hänen perästänsä sohwaan. "Olen kauan jo teitä odottanutkin, hywä Renner. Woin arwata, että kaikki on hywin." "Kaikki kuin woi olla, tahi pian kaikki, herra paroni." "Minä luotan siihen. Minä tunnen mieheni. Mitä te kerran tahdotte, se ei jää laimin."
Oli elokuun ilta ennen sitä aikaa, jona kertomuksemme alkaa. Piiskolan isäntä, howineuwos Kulakow, istui nahkatuolissaan, wetäen paksuja sawuja piipustaan. Hänen wastapäätänsä istui nuorempi mies, pimeä muotoinen ja hywin wakaisena. Tämä oli pitäjän uusi wallesmanni, tunnettu haukunta=nimellä Karhu, waikka hänen oikea sukunimensä oli Karhulin. Molemmat herrat oliwat keskenään kiihkeässä puheessa.
Sitä pikaisesti silmäiltyä, paroni wihdoin kääntyen wankiin päin alkoi: "Sinä olet Simpsa?" "Olen." "Ja olit howineuwos Kulakowin orja?" "Olin." "Ja karkasit sieltä wiime elokuun lopulla?" "Minä läksin sieltä silloin." "Ja eilen illalla sinä otettiin kiinni tässä kaupungissa." "Kaikki on totta, minä otettiin kiinni tässä kaupungissa."
Howineuwos Renner oli myös nousnut, waan oli äänettä. Hän wetäytyi wähitellen oween, kun paroni yhä maltti katsoa häneen päin. Renner näytti tahtowan kumartaa ja paeta. Paroni huomasi sen wihdoin ja sanoi huolettomasti: "Niin todella, ja mitä arwelette tehdä?" "Minä kysyisin sitä teiltä, paroni!" "No niin wähäpätöinen asia! Minä arwelen, että yhtä hywin tiedätte itse mitä siinä on tekemistä.
"Howineuwos Renner", sanoi Grönros, samoin kuin hän parina wuotena oli joka aamu sanonut tullessaan herransa luo. "Pyydä hänen tulemaan sisään", oli paronin tawallinen wastaus. "Waan Grönros, illallinen asia?" jatkoi paroni kääntyen passariin päin. "Herra paroni!" wastasi Grönros. "Mitä se on? Grönros, sinä tohtisit?" "Tahtoa, paroni ei ole aina yhtä kuin täyttää."
"Sanokaa minulle, onko se jo tunnettu, että minä olen täällä wankina?" "Tietysti se on tunnettu, että howineuwos Kulakowin karannut palwelia Simpsa eilen illalla wangittiin ja tuotiin linnaan, ja että minulla on käsky hän tänä aamuna saattaa paronin eteen tutkittawaksi." "Ja tutkinto tapahtuu julkisesti?"