Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Etkö sinä, turwaton naisparka, pelännyt tuolla puussa näinä hirweinä hetkinä?" kysyi Kaisalta eräs suomalainen upseeri. "En, sillä Jumala on minun wäkewä apuni", wastasi Kaisa. "Etkä silloinkaan, kun poikasi ammuttiin kuoliaaksi silmäsi edessä?" "Poika ei ollut minun, semmoista ei ole minulla koskaan ollut. Tiellä tapausi hän minun matkaani ja lähti kanssani kulkemaan.
Silloin huomasin minä, ettei ukolla ollut toista korwa=lehteä. Heidän mentyä jatkoin minä taas puhettani emännän kanssa. "Kumpika teistä on noiden wanhusten lapsi; tekö wai miehenne?" tiedustelin häneltä. "Minähän tuota olen heidän lapsensa, Heikki on tähän muualta tullut," wastasi waimo. "Onko isällänne ja äidillänne ollut muita lapsia?"
Hänen wieressään seisoi Feodor, hänen palwelijansa, lääkelasi kädessä. "Aika on jo ottaa taas", sanoi Feodor. "Ei suinkaan wielä", wastasi upseri. "Mutta, Feodor, mitä sinä luulet siitä naisesta?" "Niin! jos se ei ole Jumalan enkeli, niin se on linnan haltija." "Ja jos se olisi linnan haltija?" "Sitte armahtakoon meitä Jumala! Se ei tule näkywiin muuten kuin suuren onnettomuuden edellä."
"En ole kirjoittanut muuta kuin totuutta, ja awonainen, hereillä olewa omatunto ei pahene totuudesta", wastasi hänelle Juho. "Sinä tuon paremmin tietänet kuin minä; minä olen niin typerä käsittämään semmoisia asioita. Mutta sen minä waan soisin, että Mikko wielä tulisi hywäksi. Tee sinä, isä, niinkuin tahdot, lähetä tuo kirje tuommoisenaan!" sanoi taas siihen Leena.
Minä kantelin hänen herruuttansa lapsena sylissäni; minä olisin silloin woinut häntä sinutella, mutta minä en sitä tehnyt, minä sanoin hänelle aina teidän herruutenne." "Hahaha", nauroi Kola. "Mutta minä en koskaan kumarrellut otsaani hänen jalkoihinsa, niinkuin sinä, Kola, teet joka aamu", wastasi Iiwar. "Se on sentähden, että olet yhtä tuhma kuin muutkin kansalaisesi.
'Etkö todellakaan ole wielä sydäntäsi antanut kenellekään? kysyin häneltä. 'En kenellekään', wastasi Kerttu ujosti. 'Saattaisitko sydämesi antaa lapsuutesi ystäwälle? kuiskasin minä hiljaa. 'Mitä sanot? Ei minulla ole rikkautta, jota sinä niin ahneesti olet hakenut. Köyhä, pieni on Kertun koti, ja Kerttu itse wielä köyhempi, ei hänestä ole sinulle', sanoi Kerttu melkein nuhtelewasti.
Erään kerran tuli Wilpun tykö joku welkamies ja pyysi, että hänen welkansa maksua wielä odotettaisiin. "Ei tiimaakaan, sillä semmoinen tapa weltostuttaa ja samassa welkauttaa sinua ja wihdoin koko kansan", wastasi Wilppu jäykästi. Waikka siis Rönkkölän isäntä näytti kowalta auttajalta, ei hän semmoinen kumminkaan ollut todella, sillä ei hän ottanut lainoistaan koskaan korkoa.
Hän oli niin miettiwäisen näköinen, ikäänkuin häntä olisi rasittanut joku salainen waiwa ja huoli; siitä kai se tuli, ett'ei hän ruwennut mihinkään pitempiin keskusteluihin, wastasi wain kysymyksiini niin lyhyesti kuin taisi ja niin teki aina turhaksi minun puheille pyrkimiseni.
Molemmat ratsastiwat hetkisen ääneti; Flemingin muoto oli wakainen, pian synkeä. Wälin hänen huuliltaan pääsi kuuluwa hm!, mutta mitään sanoja ei häneltä tappelun perästä ollut kuultu. Wihdoin hän kääntyi wähän Iiwariin päin. "Se oli kuitenkin wälttämätön, wai kuinka sinä, Iiwar, arwelet?" sanoi hän juuri kuin omaatuntoansa rauhottaen. "Tietysti se oli wälttämätön", wastasi Iiwar.
Wanhemmat rakastiwat myös sanomattomalla rakkaudella tuota pikku huimapäätään, ja he waroitteliwat ehtimiseen häntä wälttämään noita alituisia waaroja, joita tyttö näytti ikäänkuin etsiwän, mutta hän wastasi waan: "mitä joutawia, eihän waaraa koskaan tule, kun waan eteensä katsoo."
Päivän Sana
Muut Etsivät