Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Hän lankesi polvillensa Wapun etehen ja syleili hänen jalkojansa. Tätä minä en tahtonut sinä et saa lähteä pois, älä tee sitä Jumalan tähden, mitä minä ylimystalosta huolin minä tarkoitin vaan oi Jumalani tahtoohan kaikkia koettaa!
Viimein oli lumi-piiri heidän takanansa ja Vent'in kylä Wapun jalkojen juurella, niinkuin kuusi kuukautta sitten, kun hän astui ylöspäin, mutta nyt se ei ilmautunut kevät-auringon loistossa, vaan kylmässä ja kolkossa syys-ilmassa. Poika vakuutti että Vent'issä oli pysähtyminen.
Kun peijaiset olivat ohitse ja vieraat olivat hävinneet, viipyi Heiligkreuz'in kirkkoherra vielä hetken aikaa Wapun luona ja puhui hänelle monta hyvää sanaa. Sinä olet nyt monen palvelijan käskijä, sanoi hän, vaan muista että se, joka ei voi itseänsä hallita, ei myöskään voi hallita muita!
Kun Nikodemus palasi tällä sanomalla, pyysi Wappu kohta saada seurata käskyä ja lähteä Murzoll'ille odottaakseen siellä karjan tuloa, ja ainoastaan Nikodemus'en jyrkkä kielto sai hänen odottamaan siksi että Benedikt olisi tutkistellut josko oli mahdollista päästä vuorelle. Se hetki oli tullut, jolloin Wapun taas tuli paeta laakson kevät-tuulia ja lähteä vuorille, erämaahan.
Wappu on mykkänä vaipunut alas Joosepin hengettömälle ruumiille. Hän ei kuule, hän ei näe, kuinka kaikki hänen ympärilleen kokoontuvat ja häntä kiittävät, hän makaa kasvot Joosepin rintaa vastaan hänen voimansa on lopussa. Isälle takaisin. Wapun kamarissa ja Wapun vuoteella makaa Jooseppi hengettömänä.
Kuorma oli valmis ja nyt oli vaan laskettava sen päälle tuo suuri poikkipuu, mutta heiniä oli niin korkealle, ett'eivät rengit saaneet sitä sinne. Kun se oli puoleksi nostettu, antoivat sen pudota jälleen ja nauroivat ja tekivät kuria, silloin Wapun kärsivällisyys loppui. Pois te kelvottomat! käski hän, nousi vaunuille ja sysäsi rengit toisen sinne, toisen tänne.
Hän meni äänetönnä majaansa ja sulki oven. Hän laskeutui polvilleen, kiitti ja rukoili rukoili pitkän ajan perästä taas sydämen pohjasta, vuodattaen kuumia kyyneleitä isänsä tähden, joka oli mennyt pois eikä koskaan uskaltanut tai voinut häntä rakastaa; vaan nyt kyyneleet tulivat Wapun vapautetusta, hellästä sydämestä!
Se on totta, mutta sinä olet antanut elämän elämästä sinä olet pannut oman henkesi alttiiksi pelastaaksesi hänen sinä olet, voimiesi mukaan, parantanut mitä rikkonut olet lopun meidän täytyy jättää Jumalan käteen! Syvä huokaus tunkeusi Wapun rinnasta, hän ei tuntenut sitä lohdutusta, jonka papin sanat sisälsivät. Lopun meidän täytyy jättää Jumalan käteen! kertoi hän raskaalla sydämellä.
Voi sinua! Kaikki oli hävinnyt Wappu heräsi. Kylmältä tuntui ilta-tuuli, joka puhalsi luukusta sisään Wapun ylitse. Hän hieroi silmiänsä, kamalasta unesta sydän vielä rinnassa vapisi, kesti kauan aikaa ennenkuin tiesi missä olikaan, ennenkuin taisi eroittaa unen todellisuudesta. Hän nousi vuoteeltansa ja huusi renkiä. Hän astui ulos majasta häntä etsimään.
Tämä oli se lyhyt rakkauden ja piinan-historia, joka nyt taas heräsi Wapun nuoressa sydämmessä kaikkine tuskineen, kun hän näki molemmat vaeltajat, joista hän luuli toisen olevan Joosepin, joka niin usein kulki ohitse, löytämättä koskaan tietä ylös vuorelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät