Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Jooseppi polki jalkaa. Laske se irti että osaa lentää, muuten ammun sen semmoisena kuin on. Hän ojensi pyssyä. Nyt tuo kuuma veri taas nousi Wapun päähän ja häneltä unohtui kaikki, paitsi eläin raukka. Saammepa nähdä, huusi hän kiihtyen saatko menetellä omaisuuteni kanssa mielesi mukaan. Pane pois pyssy! Lintu on minun! Kuuletko? Se on minun!
Silloin tällöin tuli joku veljeksistä Rosen'istä kysymään eikö hän vielä ollut muuttanut mieltänsä. Mutta tämä tapahtui ainoastaan harvoin ja häiritsi Wapun yksinäisyyttä ainoastaan noin neljännestunniksi. Eräänä päivänä pistivät auringon säteet tavattoman terävästi.
Wappu heitti päätänsä taaksepäin ja sanoi katkerasti: Niin, minulla onkin vasta halu tanssimaan, minulla! Tule! sanoi Bincenz, tee se kuitenkin, vaikkapa ainoastaan ihmisten tähden! Niistä minä en paljon huoli nauroi Wappu ylenkatseella. Mutta malta, ihmiset puhuvat hän vaikeni. Wappu seisahtui ja katseli terävästi Bincenz'iin. Mitä he puhuvat? Bincenz pelästyi Wapun katseesta.
Wappu katsoi sinnepäin, ja katso, siellä tuli jotakin purjehtien vuoriseinää myöten kömpelösti, vaivaloisesti, niinkuin paperi-leija, jolla ei ole tarpeeksi tuulta kannattimena kappaleen matkaa kerrassaan, sitten taas pudoten alas ja suurella vaivalla jälleen nousten. Se oli kotka, joka noin liehahteli leikatuilla siivillään Wapun jälkeen.
Hänen kauniit siniset silmänsä hohtivat kyyneleistä, niinkuin olisi vettä hiilille kaadettu; hän oli vimmastunut ja "Lampaan" emäntä samoin. He saavuttivat Wapun ravintolan luona. Hänkin oli kauheasti liikutettu.
Ehkä hän vaan on niin heikko ett'ei hän jaksa huutaa, lohdutti Klettermaier ja kuiskasi Wapun korvaan: emäntä, muistakaa ihmisiä! Hän nousi ja poisti hämmentyneet hiukset otsaltaan. Sitokaa yhteen nuorat, miksi tässä niin neuvottomina seisotte mitä odotatte? Miehet katselivat epäillen toisiansa. Täytyy koettaa löytää häntä, sanoi Klettermaier.
Nähdessään hänen selkäpuoltansa oli Jooseppi, Wapun ko'osta päättäen, luullut häntä paimeneksi ja nyt seisoi tyttö hänen edessänsä.
Asra koetti nousta istumaan, vaan se ei onnistunut, ja Wappu tarttui häneen, auttaen häntä; hän piti tyttöä kuin lasta sylissään ja antoi hänelle toisella kädellä juoda. Asra joi janossaan muutamia kertoja Wapun puumaljasta, vaan oli niin voimaton että hänen päänsä vaipui Wapun olkapäälle, kun oli juonut.
Ja hän oli hypännyt käsipuitten yli ja ne miehet, jotka seisoivat rivissä, saivat pitää kiinni kaikin voimin, niin äkkinäinen oli nytkäys nuoralla. Jumala auttakoon meitä! Klettermaier teki ristin merkkiä ja riensi pois, niinkuin jotakin olisi juolahtanut hänen mieleensä kuullessansa Wapun viimeisiä sanoja.
Moni sääli tuota kaunista komeata tyttöä, joka tulisi isänsä ylpeyden uhriksi. Mutta nähdä sitä he kumminkin tahtoivat. Se kallioseinä, johonka pesä oli rakennettu, oli pystysuora, jotta oli mahdotointa päästä sinne käymällä; sentähden köytettiin nuora Wapun vartalon ympäri.
Päivän Sana
Muut Etsivät