Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
On rakkaudella ikää valtavasti; varmemmin tuskin tunnustetaan mitään, sen kansa kaikki tietää lännest' itään; löytyypä muutamia, jotka keksi sen olemuksen ihan *ikuiseksi*; tuoss' on sentään liikaa hituinen, mut ikä sen on vuosisatain pituinen. NEITI SK
Kaikuu kautta vuosisatain ääni vieno, hempeä Heloisen, haastaa intohimon suurta tulta, laulaa laulua suitsuvaa, kuinka lempi kaksi ihmislasta kesken ankaran, synkän ajan, toinen suuri sydämeltä, toinen ajan urhoista oppinein. Painaa päänsä suuri Suomen piispa, taasen kirjahan tarttuu, lukee: »Sillä missä valtias on taikka viisas mies sinun vertaises?
Kaikki, mitä hän on eläessään kärsinyt, kaikki iva, pilkka ja vaino on unhotettu, niitä ei enää muisteta eikä ajatella, mutta hänen nimensä loistaa vielä niinkuin tähti läpi vuosisatain yön, ja jälkimaailma, jonka muisto on niin lyhyt, mutta jonka luettelo ihmisten kiittämättömyydestä on niin pitkä, sanoo ajattelemattoman ihailunsa innostuttamana: hän oli suuri mies!
Nousi kansa, vaikka virsin toisin, kumahtivat kilvet kummun alta, kulki kuvin uusin, aurinkoisin korven yöstä vanhan Väinön valta, samos päästä pitkäin vuosisatain, hehkui kautta kaikkein hengenratain, eikä ollut oppi outo meille, tie ei vieras ihmis-ihanteille.
Tuntuisi ehkä ikävämmältäkin, ellei heistä kuitenkin huomaisi, että he sittenkin ovat suomalaisia, että kieli lausuu sekaan sotketut venäläiset sanat suomalaisella korolla ja että vieras kansallisuus ei ole vuosisatain kuluessa kyennyt tunkemaan kuorta syvemmälle.
Muuan pahimmista, entinen hevosvaras Rasputin, pääsi suureen valtaan ja korkeaan arvoon, tullen Nikolai II:n neuvonantajaksi ja tsaarillisen perheen ystäväksi. Niinkuin luostarien, niin vuosisatain vaihteessa myöskin kirkkojen ja kappelien luku kasvoi.
»Näkeepi peiliss' silloin kuvansa maa poloinen Ja itseään niin hyljätyksi kaipaa, Ja syntinsä hän kertoo, murhat, valheen, turhuuden, Mi vuosisatain kautta häntä vaivaa. Ja kuolon kauhu silloin hänen suonihinsa saa; Rukoilee laaksot, syntinsä vuoret tunnustaa, Ja metsä se niin raskahasti huokaa.» »Oi kiitos, armaat keijuiset! tuon muistan ainian Ja nyt en pelkää kotiani mennä.
Niin olivat tehneet silloin, kun muistopatsas paljastettiin, ja niin vuosisatain kuluessa, ja niin tekevät he siellä yhä vieläkin, että tuohuksien tuli sitten loistaisi kirkkaammin madonnan ja hänen lapsensa editse astuttaessa. Isänmaan petturin poskilta ei siis Pistoiassa noki pääse koskaan karisemaan eikä hänen mustan tekonsa muisto ihmisten mielestä ikinä murene.
Sibyllan ennustusten viimeinen aika on jo tullut; vuosisatain iso jakso alkaa uudestansa. Jo pala'aa neito Astreaki; Saturnon valtakunta uudistuu, ja taivaan korkeudesta jo lähetetään uusi sukukunta alas. Siviä Lucina! Suosi vaan poikaa, joka syntyy, jonka aikana vasta rautainen sukukunta on lakkaava ja kultainen ilmestyvä koko maan päälle. Hallitkoon jo veljesi Apollo. Pollio!
Sukukuntia sukukuntain, vuosisatoja vuosisatain perästä oli kadonnut, ja yhä pysyivät he maansa omistuksessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät