Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Tuon aamuratsastuksen näöt säilyvät hilpeästi muistossani: kaukaiset vuoret selvästi kohoovina tummansinistä taivasta kohti; kirkas, kuiva ilma ja aaltoileva tasanko edessäni semmoinen oli se maisema, jonka päähenkilö oli uljas Georg Tryan kilisevine kannuksineen ja liehuvine lassoineen.
Sieltä aikoi setä kulkea Sitkajokea ylös kaksi penikulmaa, jolloin tullaan Sitkajärvelle, joka on runsaasti kolmen penikulman pituinen. Sitkajärven pohjoiseen päähän laskee Latvajoki niin jyrkkänä koskena, ettei sitä voi laskea veneellä eikä sauvomalla nousta. Sitkajoen, Sitkajärven ja Latvajoen itäinen ranta on ihan asumatonta seutua. Sankat metsät, liejuiset rämeet ja jyrkät vuoret vaihtelevat.
Kysyi Penna, jonka opas oli itse vanha Aadam: »Kuka on tuo hirmuhuutaja? Mitä on tuo: paadam, paadam!» Vastasi Aadam hänelle: »Se on Juudaan jalopeura, joka karjuu kahleissaan ja verta himoo teuraan. Se on suurten sotien merkki.» Vaikeni Aadam, kaikui toinen ääni niin kovasti, että maa ja vuoret raikui. »Kauhistus Karmelista! Täytetty on Gehenna.» Silloin hiukan tutisevan polvensa tunsi Penna.
Vanha saddukeus oli saapunut mäen selänteelle, jossa Jerusalemiin viettävällä rinteellä oli hänen maatalonsa hedelmä, viini- ja öljypuutarhan keskessä. Istuutuen sen edustalle hän laskevan auringon valossa näki allaan Jerusalemin ja sen takana siintävät vuoret, eikä hän voinut eikä tahtonut hillitä ajatustensa kulkua ja mielialojensa menoa.
Sanomattoman iloinen levon ja rauhan tunne valtasi meidät tässä hiljaisessa, syrjäisessä maassa, jossa kirkas, elävä vesi lirisee ja hyrskii hedelmällisten, viljeltyjen, vuortenvälisten laaksojen lävitse. Nämä vuoret eivät meihin töllistele jylhinä ja paljaina; kauniit metsät verhoavat niitä aina kukkuloille saakka ja houkuttelevat matkustajaa virkistävään siimekseensä levähtämään.
Mutta eteläisellä puolella taas kohosivat Ullanlinnan vuoret ikäänkuin aallonmurtajina ja siellä rehoitti ylimmillään kaikki edellisen vastakohta; ne seudut muodustuivat pian ylellisyyden, loiston ja prameuden pääpaikaksi.
Lähen nyt miehistä metsälle, Urohista ulkotöille Tapiolan tietä myöten, Tapion talojen kautta; Terve vuoret, terve vaarat, Terve kuusikot kumeat, Terve haavikot haleat, Terve tervehyttäjänne! Miesty metsä, kostu korpi, Taivu ainoinen Tapio, Saata miestä saarekselle, Sille kummulle kuleta, Jost' on saalis saatavana, Erän toimi tuotavana!
Luoja puuhun puntattihin, Ristihin ripustettihin, Siinä häntä surmattihin, Kuollut puusta laskettihin, Hakattihin, hauattihin, Kahen kallion lomahan. Vuoret päälle vaaittihin, Kivet päälle kiusattihin; Sata miestä miekallista, Tuhat rauaista urosta, Ne veti veressä silmin, Luojan hauan partahalle; Sata miestä miekallista, Tuhat kilvenkantajoa, Luojan hauan paimenena, Vartiana kaikkivallan.
Ylevän ihana näköala oli edessä, vuoret kohosivat päällekkäin, ladottuina summattomiin röykkiöihin, etumainen rivi huikaisevan valkoisena, taaemmat punerrellen kirkkaan talvisen auringon iltaruskosta. Korkealle muiden ylitse, ikäänkuin vuoriston haltijan päälinnana, yleni Ben Cruachan, jonka kimalteleva, ajan purema huippu näkyi peninkulmien päähän.
Ja jos hän tahtoo, että jäät eloon, niin se on tapahtuva, vaikka vuoret tuhansin kerroin syöksyisivät päällesi; mutta jos hän nyt on kutsunut sinun taivaan valtakuntaan, niin hän on löytävä sinun, vaikka kuinkakin turvallisesta paikasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät