Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Ja miksi ette silloin jäisi vaikka tännekin. Onhan täällä niin ihanaa. Mitä te silloin välitätte siitä, että olette täällä niin yksin, ettei teillä ole ympärillänne ainoatakaan ihmissielua, joka teitä ymmärtäisi. Niin, niin, herra Vuorela, miksi ette silloin jäisi tänne! Oh, kuinka täällä on kaunista!
Ehkä ne pitävät minusta vähän ehkä ne minua sääliivät Vuorela. Niin, siinäpä se onkin. Ne pitävät teistä, niin ne pitävät teistä, neiti Liisi. Ja kuka ei teistä pitäisi! Neiti Liisi saanko minä ? Liisi. Ei ei, minun täytyy lähteä minun täytyy lähteä Vuorela. Ei, ette saa. Yksi minutti yksi sekunti vaan Liisi Taivaan Herra, täti täti! Vuorela. Kas niin!
Juonas se siellä valkeata virittää, näen mä. Juonas. Täytyy, täytyy, kun ei ole lämmitetty viiteen päivään ja opettajat jo siitä murisevat. Liisi. Niin, kolkoltahan täällä tuntuu kolkolta. Vuorela Liisi Ah, tuossa hän on! Vuorela. Huomenta, neiti! Liisi. Huomenta, herra maisteri! Vuorela. Mutta minnekäs neiti nyt ? Eikös ole aikaa vähäisen ? Liisi. En voi, en voi.
Suuri kurjuus levisi kaikkialle. Ja vasta monien vuosien perästä alkoi siinä taas näkyä elonmerkkejä. Elpynyt se ehkä olisikin, jollei muita asioita olisi tullut väliin. Vuorela vaurastui pikemmin ja varmemmin. Sen väki oli seudun voimakkainta.
Kyllähän rovasti sanoi Vuorela liikuttuneena, ja toistahan olisikin, jos Heikistä pappi tulisi; miksi en kuuntelisi Heikkiäni oman kotikirkkomme saarnastuolista. Enhän parempaa voisi toivoakaan No niinpä niin. Jollei hän auran kurkeen tahdo tarttua, niin katsotaan, ehkä on tilaa minun vieressäni jos silloin vielä eletään. Emmehän tulevaisia tiedä.
Sentähden rovasti selitti paremmin: Katsopas, Vuorela suuri hengellinen kutsumus on tarpeen sille, joka meidän päivinämme tahtoo papiksi ruveta, semmoinen sisällinen halu, joka yksin voi antaa voimaa sielunpaimenen vaikean viran täyttämiseen. En sano mitään pojastasi. Voi olla, että hän on hyvinkin sopiva. Voi olla; miksei! Minä vain kysyn, onko se poikasi oman vapaan tahdon vaali?
Ah, herra Vuorela, sitten teillä on varmaan jokin suuri aate takananne! Teillä on jokin suuri elämäntarkoitus, joka teitä innostuttaa. No niin, siinä tapauksessa voin ehkä ymmärtää teitä. Mutta herra Vuorela, selittäkää minulle, mikä se aate on, joka on niin voimakas, että voitte sen vuoksi niin paljon uhrata? Heikkiin tämä kysymys teki syvän vaikutuksen.
Vuorela nousi seisaallensa ja meni uunin luo piippuansa kopistelemaan. Kun hän jälleen kääntyi rovastiin päin, punersi täysi piipunpesä yhtenä hehkuna. Hänen kasvonsa alkoivat kirkastua. Jotakin eloa välähti hänen katseensa sammuvassa valossa. En voi sanoa, virkkoi hän vihdoin tyynesti, että rovastin puhe olisi ihan perätöntäkään.
Hän tiesi, että hänen vastauksensa tulisi sisältämään veristä valhetta. Mutta eihän hän voinut muuta kuin valehdella. Ja vastaus kumahti hänen korvissaan kuin haudasta. Sama aate, joka innosti Snellmania Ah, herra Vuorela, sitten te olette suuri ihminen minun silmissäni, sanoi Fanny.
No Vuorela, nyt me kohta pite sano kaikki hyvesti, hän sanoi: rovasti on nyt hakenut ittens toiseen paikkaan, kaukana teelte. Vuorela katsahti kysyvästi rovastiin. Ei voinut ruustinna totta puhua. Ja rovasti näytti vähän hämmentyvän. Hän tunsi koko olemuksessaan Vuorelan kysymyksen raskaan painon.
Päivän Sana
Muut Etsivät