Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Oli kuin olisi vanha ystävä tullut sovinnon kättä tarjoamaan. Mutta kunnan asioista ei Vuorela tahtonut puhua mitään. Ei myöskään tuosta maaseutukirjeestä tullut mitään puhutuksi. He eivät kumpikaan tahtoneet kajota asiaan, joka oli heidän ystävyytensä väliin tullut, vaan koettivat rakentaa uutta sopua vanhan erimielisyyden päällitse.
Se oli ankara vanhan kansan körttiläinen ja Vuorelan hyvä ystävä entisiltä ajoilta; sillä viime aikoina heidän tiensä olivat kulkeneet kauempana toisistaan. Nouse tänne rattailleni, Kustaa. Onhan meillä sama matka, sanoi Vuorela kuivasti. Ja körttiläinen nousi rattaille Vuorelan viereen. Hän puhutteli Vuorelaa vieraanlaisesti kauan aikaa.
Enpä siitä nimestä niin tiedä, mutta senhän se Juho on nainut sen Vuorela-vainaan kasvattityttären. He olivat samassa mäen päällä. Siinä se näkyi kultainen kotitalo Vuorela, sen ruokakellonkatos ja kaivon vipu! Heikki antoi ohjakset pois. Se ei ollut Heikin koto. Mitä tekemistä hänellä siellä olikaan!
Pölkkynen Mutta johan minä sanoin mitä minulla on sanomista, herra maisteri. Vuorela Mitä? Mitä te sanotte? Pölkkynen Niin, minä tapasin neidin korritoorissa. Posti oli tullut ja hän oli niin huolissaan kuinka hän Vuorela. Ei. Se ei saa tapahtua. Neiti Kauppila. Minä protesteeraan. Lassinen. Minä myöskin. Neiti Forslund.
Hän viskasi laudan ammottavan kaivon yli, seisahtui tukevasti sen keskikohdalle jalat hajalleen, otti voimakkaasti neiti Fannyn vyötäryksistä ja heitti hänet kevyesti yli. Neiti Fanny ehti kiljahtaa vasta yli päästyään. Hän putosi maahan melkein istualleen, mutta hyppäsi sukkelasti jälleen ylös. Se oli hyvin tehty! Herra Vuorela, jos minulla olisi laakeriseppele, kruunaisin minä sillä päänne.
Vai Heikki-maisteri olette minä juuri tässä tunnustelin no, vanhaako kotitaloa nyt tulette katsomaan? Jaa, jaa, niin ne ajat muuttuvat, varttokaas nyt, johan siitä on kuinka kauan onkaan, kun täältä läksitte? Niin, niin, Vuorela haudattiin tässä pääsiäisen aikaan vai kuinka se oli, herra opettaja? kysyi hän tuntemattomalta herralta.
Täytyy mennä tätin aamiaista valmistamaan. Vuorela Siis sekä kokki että pedagoogi. Liisi Ja luultavasti kumpaisenakin yhtä taitamaton. Vuorela. Ei suinkaan. Teidän kokkitalangiini valitettavasti kyllä en ole ollut tilaisuudessa tutustua, koska tätinne ei vielä ole pitänyt minulle mitään juhlapäivällistä, josta erityisestä syystä ei taida paljon toivoa ollakkaan.
Vaimo ja lapset ennen kaikkea! Jaa, jaa, se on tietty: suurella kaipauksella tulen aina muistelemaan tätä pappilaa, joka on minulle kuin kotoni ja teitä kaikkia seurakuntalaisiani sinua, Vuorela! Ja kyynel kiertyi vanhan rovastin silmään. Mutta Vuorela nousi nopeasti, sanoi jäähyväiset ja lähti. Kotimatkalla hän yhdytti jalkamiehen.
Vai niin. No, mitä ne siitä puhuivat? Lassinen. Haukkuivat, tietysti, haukkuivat. Vuorela. Vai haukkuivat. No, se oli oikein! Ikävää että läksin pois. No, mitä nuo sanoivat? Lassinen. Sitä vanhaa trallia taas veisasivat. Että johtajatar on kelpaamaton, ei ymmärrä oppilaitaan, eikä niitä rakasta. Rettelöi turhanpäiväsistä asioista.
Ja sinä, Vuorela, mitä sinä siihen sanot? En rupea häntä väkisin täällä pitämään; olen ajatellut, että lukekoon papiksi! Hm, pani rovasti; papiksi. Ja onko pojalla juuri papiksi halua? Rovasti oli siis unohtanut, että kerran oli itse samaa puhunut. Sitä kysymystä ei Vuorelan isäntä ymmärtänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät