Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Mutta opettajattarena minä kyllä olen teitä kuunnellut. Oikeinhan tytöt teitä jumaloitsevat, neitiseni. Liisi. Ei ei. Minä olen hyvin epäonnistunut opettajatar! Ei mitään metoodia ei mitään respektiä Vuorela. Ja kumminkin ovat tytöt teidän tunnillanne niin hiljaa kuin hiiret, huomaavaiset ja ahkerat. Mitä te muuta sitten vaaditte? Liisi. Niin en tiedä.
Ja sitten saattaisi Heikki kyllä kappalaiseksi tänne päästä, jos voimaa ja hyvää tahtoa riittäisi. Melkein tyytyväinen oli Vuorela tähän uuteen tuumaansa. Hän oli varma siitä, että rovasti sen kokonaan hyväksyisi. Olihan rovasti itse saattanut Heikin lukukouluun ja vakuuttanut, ettei Heikki Vuorelalta silti hukkaan menisi. Vastatkoonpa nyt rovasti sanoistaan. Ja miksi ei rovasti vastaisikin!
Mutta jäisiköhän se Heikki matalan kattoni alle, jos hän kerran lukeneena herrana tänne palaisi? Väärin puhut sinä Vuorela meistä lukumiehistä. Olenhan minäkin lukumies ja enkö ole tätä sinun kotikuntaasi rakastanut niinkuin omaani? Koko ikäni olen täällä työskennellyt, ja eiköhän minut tänne haudattanekin.
Se oli sitä samaa sorttia, jossa joimme veljenmaljaa ? Vuorela. Paljon mahdollista. En pannut siihen etikettiin niin merkkiä Lassinen. Niin no, se on nyt siinä välillä. Ehkä se sentään enemmän vivahtaa Hennesyyn, mutta maku on pikantimpi, aromaattisempi ja niin sanoakseni intensiivimpi. Ja sitten se on niin halpaa. Ainoastaan 4:25 kvartti. Tästä meidän koulustakin siellä puhuttiin. Vuorela.
Hän oli itse tähän seurakuntaansa lujasti kiintynyt; hän kyllä ymmärtäisi panna arvoa Vuorelan puuhiin saada ainoa perillisensä säilytetyksi tälle kotiseudulle ja tekisi asian hyväksi omasta puolestaan minkä suinkin voisi. Sentähden ajoi Vuorela varmalla mielellä vanhaan pappilaan. Hänen sinne tullessaan oli rovasti parhaillaan puutarhatyössä. Päälaella oli hänellä musta ympyriäinen myssy.
Sitten oli kirjeessä pitkä luettelo jo maksetuista rahoista ja sen summan suuruus, joka Heikin vielä olisi ollut saatava. Mutta kun nyt vanha Vuorela on kuollut, on paljon asioita ja laskuja, jotka kaipaisivat selvitystä. Eikä niitä muuten selville saisikaan, paitsi jos Heikki-maisteri itse tahtoisi käydä Vuorelassa. Kaikki tämä oli Heikistä enemmän tai vähemmän yhdentekevää.
Heikin täytyi vielä tavata Fannyä, vielä tänä iltana! Ja Fannyn täytyi muistaa, elää uudestaan se Honkavaaran hetki ja uteliaasti tiedustella Heikin aikeita. Jollei nyt, niin kerran! Samana iltana Heikki vielä tapasikin Fannyn. Se tapahtui pukueteisessä. Ah, herra Vuorela, sanoi Fanny hänet huomattuaan. Tahdotteko sanoa veljelleni, että olemme poislähdössä. Heikki toimitti pian asian.
Mutta minä olen jo vanha mies, täällä kotona minä tahdon nähdä oman kylvökseni hedelmät. Rovasti istui kauan mietiskellen. Pari kertaa hän oli puhumaisillaan ja katsahti silmäkulmainsa alta Vuorelan isäntää, mutta ei puhunut ennenkuin Vuorela alkoi kääntää keskustelua toisaanne. Minä tahdon vielä siitä samasta asiasta, sanoi hän, rykäisi ja työnsi tuolinsa likemmäksi Vuorelaa.
Mutta äänestyksessä oli koulun vastustajia enemmän kuin puoltajia. Ja koulupuuha meni sillä erää Vuorelan tahdon mukaan myttyyn. Niemelä vietiin sen sijaan rovastin kääseissä pappilaan vierailemaan. Jonkin viikon kuluttua Vuorela huomasi Suomettaressa maaseutukirjeen kotikunnastansa.
Kuinka aivan hänen kaltaisensa kultakutrineen ja sinisilmineen! Oi Liisi, Liisi, mun rakas Liisini. Juonas No nyt se palaa. Vuorela Häh, kuka siellä? Mitä sinä siellä tiet? Juonas. Ei enää mitään. Sanoin vaan että nyt se on täydessä liekissä. Huomenta! Vuorela. Juuttaan mies, joka aina on saapuvilla! Kolmas kohtaus. Vuorela, Lassinen. Lassinen Hoh hoh, olipa se pitkä tuo algebran tunti!
Päivän Sana
Muut Etsivät