Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Semmoinen maamoukka se vain on, kun olen pitänyt häntä erillään kaikista maailman kouluista; eikä ole syytä moittia, sillä hyvästi näkyy jatkavan mitä vähiä olen täällä aloitellut. Et uskonut sinä vanhaa körttiläis-Kustaata, kun laitoit lapsesi maailmalle! Tiedäthän, että rovastimme oli minut siihen saanut, sanoi Vuorela. Hänen luotansa juuri tulenkin. Ja mitä sanoo rovasti nyt?
Eikö siksi, että he puhuvat sitä, mitä ovat kuulleet sivistyneitten opettavan, sitä, mitä ihmiset täällä eivät vielä tiedä? Ja uutta on ihmiskorva harras kuulemaan. He ovat heikompaa sukua kuin Vuorelan kantaväki, paljon heikompaa, ja kumminkin he vievät voiton sinulta, kuntamme juurelta? No? No, Vuorela? Mitä siihen sanot? Ja Vuorela vaipui mietteisiin.
Vuorela, joka oli hänkin metsänsä polkuhintaan myynyt, jolle nyt sekä herrat että Uusniemelä salaa irvistelivät, hän oli vaikka näin paljastuneena näyttävä, että rehellinen työ lopultakin perille vie ja että on tuleva aika, jolloin Vuorelan talo seisoo jälleen ensimmäisenä kunniansa kukkuloilla. Eivät näkyneet uusniemeläiset perillisiä saavan. He olivat lapsettomia.
Ja kun kerran on vakavasti päättänyt poistaa jonkun paheen, niin minun ymmärrykseni mukaan ei saa keinoista välittää. Vuorela. Jahah, »tarkoitus pyhittää välikappaleet». Te puolustatte siis neiti Kortmanin menettelyä tuossa Anna Kinnusen asiassa? Lassinen Elä viitsi anna sen olla. Pölkkynen. Jos minä häntä puolustan tai en, sehän nyt on aivan yhden tekevä.
Maisteri Vuorela, opettaja historiassa. Neiti Kauppila Stobenius Vai niin, vai historiassa? Oma aineeni. Sepä intressanttia! (
Mutta kun rovasti nyt oli oikean säikeen päässä, ei hän enää hellittänytkään. Hän tuli usein Vuorelaan, ja heistä kasvoi entistä ehommat ystävykset. Ja kun samasta asiasta kerran tuli puhe, niin Vuorela ilmaisi päättäneensä lähettää Heikin Helsingin kouluun. Siinä teet oikein? sanoi rovasti vain puristaen Vuorelan kättä.
Ja olen ajatellut, sanoi Vuorela vähän arastellen, että Heikkini saisi papintutkinnon suoritettuaan jäädä tänne rovastin apulaiseksi. Mutta ennenkuin rovasti ennätti vastata, tuli ruustinna ovesta sisälle. Hän puhui huonoa suomea, mutta teki kuitenkin parastaan. Nähtyään Vuorelan hän ojensi iloisesti kättä tervehdykseksi.
Sitten oli vähän matkaa näreikköä. Tie kääntyy siitä metsään, ja kun se jälleen pääsee aukealle, tulee se kuusikkomäki, jolta näkyy Vuorela, kaukaa vielä, mutta ihan selvästi. Tuossa on se kuusikkomäki! Kerran oli Heikki ottanut ohjakset isän kädestä ja kiiruhtanut valakkaa kotiin. Isällä oli silloin ollut musta sarkatakki yllään ja vilttihattu. Silloin oli ilta niinkuin nytkin.
Mutta sitten käänsi puheensa ihan äkkiä kohti sitä asiaa, joka oli heidät muinoin toisistaan erottanut. Hän oli kuullut, että Heikki jättää Vuorelan. Etkö ole tyytyväinen poikaasi? Onhan hän ylioppilas, lukenut herra! Jaa, jaa, niin on, huokaisi Vuorela. Mutta körttiläinen katsoi häntä nyt pitkään ja entistä ystävällisemmin. Minunkin on jo poikani täysi-ikäinen, sanoi hän.
Saan sen vuoksi ilmoittaa teille, herra maisteri, että jos ette herkiä tyttöä ahdistamasta, niin täytyy minun lähettää hänet pois luotani. Vuorela. Kiitoksia tiedonannosta! Silloin minä häntä seuraan. Neiti Kortman Myöskin teille, maisteri Lassinen, olisi minulla muutama sana sanottavaa, vaikka se ei kumminkaan taida mitään hyödyttää.
Päivän Sana
Muut Etsivät