Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Mikko itse, musta vilttihattu päässä ja poskessa ankara tupakkimälli, lykkäsi, niinkuin tapansa oli, sauvallansa perään. Mutta häntä seurasi kaksoispari, ratsastaen keppihevosilla, ja viimeisenä tapsutteli Mikon Pikkutallukkainen, vetäen pullorattaita kylän pöllyävällä tiellä.
Mutta hiljaa, hiljaa! täällä tulee ihmisiä. JUHANI. Ihmisiä? Katso tarkemmin, niin näet suljun Mustalaisia, näet »Rajamäen rykmentin». Matkue, joka lähestyi, oli eräs ympärikulkeva perhe, kotoisin pienestä mökistä Rajamäen ahoilla, josta syystä maailma kutsui sitä Rajamäen rykmentiksi. Sen esimies ja isäntä on tuo kaikkein tuntema Mikko, lyhyt, mutta käpeä mies, musta vilttihattu päässä.
Sitten oli vähän matkaa näreikköä. Tie kääntyy siitä metsään, ja kun se jälleen pääsee aukealle, tulee se kuusikkomäki, jolta näkyy Vuorela, kaukaa vielä, mutta ihan selvästi. Tuossa on se kuusikkomäki! Kerran oli Heikki ottanut ohjakset isän kädestä ja kiiruhtanut valakkaa kotiin. Isällä oli silloin ollut musta sarkatakki yllään ja vilttihattu. Silloin oli ilta niinkuin nytkin.
Yllään hänellä oli siisti kevätpalttoo ja pehmeä vilttihattu päässä. Se oli Jaanan mielestä sangen sievä poika. Hänen olisi tehnyt mielensä puhutella häntä, jos hän yleensä olisi pojista välittänyt. Mies hymyili aina hänelle, iski silmää ja tervehti ystävällisesti. Toisina päivinä häntä ei näkynyt.
Ja ainoastaan pieni ja laiha Heikkilä jolla oli aina suuri vilttihattu päässä näytti nauravan. Sen ilmaisi hänen pyöristyneet poskipäänsä, joita punainen ahjotuli valaisi. Joku tuntui myöskin rykäisevän, vaikkei yskittänyt. Vilénin luo päästyä Gabriel heti sanoi: Ei suinkaan Viléni pahaa tykkää siitä eilisestä. Jaa, jaa, sleka käteen vaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät