Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
"Ei kiitoksia, herra pastori, voinhan minä sen ajan odottaa täällä ulkona, minä olen niin lumessa, etten tällä tavoin voi astua kenenkään huoneesen, ja sitä paitsi on minulla kiire kotiin." "Mitä turhia! Teilläkö kiire kotiin? Teillä on aina kiire kotiin, mutta kun minun onnistuu saada teidät käsiini, ette niin vähällä pääse minusta erillenne.
Mutta olkaa aivan rauhallinen. Antaisin mitä tahansa, etten olisi sitä kirjoittanut; sillä kun tiedän, ettei teidän ole liioin kipeää sitä kuulla, niin voinhan nyt sanoa sen teille suoraan, en rakasta teitä, enkä koskaan tule rakastamaan. Olkaa siis, kuten sanottu, aivan rauhallinen; minä en enää koskaan koeta Mutta mikä teitä vaivaa ? Minulla? Ei, ei mikään.
Lähtiessään varoitti Iska vielä vaimoansa: "älä huomen-aamuna laske 'kirjoa' laitumelle, ennenkuin minä tulen takaisin, sillä jos ei muu auta, niin pitää se ylihuomeneksi toimittaa vasaran alle, vaan voinhan sen itse sinne viedä, niin säästyy edes hakupalkka". Niin sanoen lähti mies matkaan jättäen vaimonsa taloutta katsomaan.
Ilma on lämmin; minä lähden yöjunassa, olen huomisiltana rakkaassa, rakkaassa Dierkhofissa, juon neljä viikkoa maitoa, hengitän aron ilmaa ja palaan terveenä tänne takaisin kun täällä on kaunista, kun puut kukoistavat ja silloin on kaikki, kaikki hyvä eikö niin, isä? Voinhan nyt lisäksi lähteä ihan huoletonna; jäähän rouva Silber sinun luoksesi, parempaa hoitoa et voi saada.
Olkoon sillä kädessään niin yksityisten kuin kansojen onnen ja turmion avaimet! Aivojeni syitä hallitsee oma henkeni: se on valtias omassa maailmassaan. Minä panen voiman voimaa, hengen henkeä vastaan, ja jos sorrunkin, niin voinhan ainakin ivata. Tätä ajatellessaan hän nosti jälleen päänsä pystyyn.
HUSSO. Minutko ulos? Ehei! Vai mitä sanoo siihen Anna Liisa? JOHANNES. Minä sen teen! ANNA LIISA. Elä, Johannes, elä. Voinhan ensin kuulla, mitä hänellä on asiaa. HUSSO. Siinä kuulit! Jopa minä tuon noin arvasin. ANNA LIISA. Käykää sisään. Mitä seisotte siellä ovessa? JOHANNES. Niinpä lähden minä sillä välin puhuttelemaan vanhempiasi. Mutta laitakin, että tuo akka pian hupenee tiehensä.
Kuule, elähän mene ... niin, sitä minä, että etkö sinä ottaisi sitä tehdäksesi minun nimessäni... Niinkö anteeksipyyntöä? Niin ... samahan se olisi, jos sinäkin ... minä en oikein... Miksei, voinhan sen tehdä, kun itse olet salissa läsnä ... käy nyt sinne vain ja pane tupakka ja prykää lasi itsellesi... Kyllä minä taidan täällä odottaa siksi, kun...
Mitenkäs muuten, sanoi välskäri jostain syystä peittäen kuolleen paljastettua rintaa. Voinhan lähettää lääkäriä hakemaan, antaa hänen katsoa. Petrof, mene sinä, sanoi välskäri ja tuli pois kuolleen luota. Viekää hänet ruumishuoneeseen, sanoi komisarjus. Ja sinä tule sitten kansliaan, niin kirjoitat nimesi, sanoi hän sotamiehelle, joka ei koko ajalla ollut jättänyt vankia.
Hetkisen värähtivät Elsan kasvot. Sitten vastasi hän tyynesti: »Kukapa ei sitä olisi, mikä kerran, mikä kymmenen!» »Kerro, Elsa rakas!» »Voinhan kertoa, mutta lyhyeen se loppuu. Ihmiset ovat niin erilaiset. Useimmat heistä näkyvät vaihtavan tunteita niinkuin takkia, ja yhtä todellisia ovat heistä heidän tunteensa kuitenkin.
"Siellä tulee olemaan erittäin hauskaa." "Mitäpä kaikesta hauskuudesta, se on vaan joroa kumminkin", vastasi Elsa. "Kyllä minä olen joroissa ollut, kyllä sinne mennä kannattaa", sanoi Elsan kumppani. Elsa rupesi miettimään asiaa, sillä hän ei tietänyt mitä joro olikaan, sitä vähemmin olisi niissä koskaan käynyt. "Voinhan käydä katsomassa", sanoi viimein Elsa, ja alkoi pukea yllensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät