Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
"Voinhan tulla, jos rouva niin tahtoo." Rouva kulki edellä, mummo perässä ja Elsa viimeisenä, ison salin takana olevaan kamariin. Täällä vetelivät vielä aamu-unta rouvan lapset, nelivuotinen poika ja kolmivuotinen tyttö. Kummallakin heistä oli oma pieni sänkynsä. Toisella puolen huonetta sijaitsi lastenpiian sänky, jota rouva kohta osoitti niinkuin Elsalle kuuluvana kapineena.
Kuninkaan ääni värisi vihasta; jokainen näki ja kuuli sen hämmästyksellä, ymmärtämättä kuitenkaan mitään koko asiasta. Armollisin herra, sanoi kuningatar, voinhan lähettää noutamaan ne Louvresta, jossa ne ovat, ja sittenhän on Teidän Majesteettinne toivomus täytetty. Tehkää niin, rouva, lähettäkää noutamaan, ja kuta pikemmin: sillä tunnin sisään on baletti alkava.
Hän, joka vast'ikään oli luonasi leikkituvassa. Tahdotko välttämättömäsi tietää sen? Minulla on mielestäni oikeus siihen. Penna hyvä, älä kysele minulta mitään. Tyydy siihen, kun sanon, että kaikki on niinkuin olla pitääkin. Mutta minä sanon, että minä tahdon tietää sen, ja tietää nyt heti kohta. En aio suvaita mitään koukkuilemisia. Vai niin. No, voinhan silloin sanoa sen.
Näin Uuno nyt sanoi juuri sen, mitä Henrik oli itsekin miettinyt, eikä ollut enää epäilemistäkään, että hän oli tullut äsken oikeaan päätökseen erotuksesta fenomaanin ja svekomaanin välillä. Jos pidänkin yhtäpaljon, niin voinhan työskennellä kuitenkin etupäässä yhtäänne päin.
Heikki on yksinkertainen, suora mies, ja vaikka hän kahakassa, arvelen ma, lieneekin vankempi minua, voinpa kuitenkin puheessa taivuttaa hänet vaikka kuinka tahdon. Kadut nyt jo ovat rauhalliset yö on myös pimeä, ja voinhan paitsi sitä pujahtaa pois tieltä, jos reuhaajoita kohtaan. Kyllä ma lähden sepän luokse, ja kunhan saan hänet lepytetyksi, vähät minä sitten huolin Simo ukosta, St.
Jos olisi hypätä alas hänen veneeseensä, soutaa maihin ja jäädä heidän luokseen, keskelle merta, erämaan kosteikkoon, jättämättä jälkeäkään itsestään. Ja luoda itselleen uusi ympäristö loppuiäkseen? Voisikohan sen? Minusta tuntuu, että pitäisi voida. Ja voinhan sitä koettaa siellä, minne olen menossa. Kuta kauempana, sitä parempi. Mutta maa jää taakse, katoaa pois ja unohtuu.
"Tuhat-ihanainen", lausui hän hymyillen "sillä vaikk'ei tämä ole se nimi, jonka risti-isäsi ja risti-äitisi antoi sinulle, on se se nimi, jolla minä kaikkein mieluisammin nimitän sinua ja minä soisin, soisin, soisin, että sinä voisit antaa saman nimen minulle!" "Voinhan minä, jos tahdon", lausuin minä.
Voinhan olla petturi; voihan minulla olla kaikellaisia pahoja ominaisuuksia, ja kuitenki te tahdotte tyytyä minun vakuutuksiini, tahi oikeammin teidän omaan luuloonne, että olen syntyisin herrasmies, ja antaa minulle teidän veljenne tytär ja hänen 20,000 puntaansa. Se on satunnaista hulluutta teidän puolestanne. Sallikaa minun jättää teitä yksin, jotta voitte toipua ja rauhoittua."
Minun ei oikeastaan tekisi mieli kertoa, kuinka tuo ikävä kohtaus loppui, sillä sen muisto herättää vieläkin minussa katkeruutta, mutta voinhan sen nyt kumminkin sanoa, osoittaakseni kuinka äärettömän varovaisia kirjailijoiden täytyy olla tunnelmien hetkinä.
"Minä näet luulin, että lompakko on karmannossani, mutta kun nyt kopasin karmantoani, niin eihän mitä missä... Anna nyt, velikulta, minulleki rahat, jott'ei minun tarvitsisi turhaan mennä ajamaan neljääkymmentä virstaa väärää." "Mitä neljääkymmentä?... Eihän tästä tule ympäriseenkään jos kaksikymmentä kaikkiaan. Mutta toistakseen voinhan tästä sentään antaakin. Onhan tässä nyt rahoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät