Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kun lintu istahtaa levähtämään oksille, leikkaa se siipensä ja jalkansa poikki. *Mangipani*. Se on tapahtuva, teidän armonne. *Kuningatar*. Nyt käsitän, kuka on ne kauniit tavarat Florinnalle hakenut. Sen on tehnyt Lintu Sininen, joka on Amundus itse. Saamme nähdä, kuka paraiten visertää. *Roosa*. Täällä tornissa on vanki, Raukka kukan umpula, Hälle kukan ainoanki Tahdomme me viskata.
Jääkää edes niin kauaksi, kunnes Björn tulee.» Ja minä jäin ja Naimi oli minulle päivin kuin lintu, joka minulle oksalta visertää, ja öisin kuin lintu, joka nukkuu minua lähellä, pää siipeen pistettynä, ja jonka viserrykseen minä tahdon herätä, kunnes eräänä aamuna lentää pois eikä muista eikä tule takaisin... Ja eräänä päivänä, kun he istuivat ja katselivat ulos ikkunasta, ajoi hevonen pihalle.
Nyt sitä vastaan: kotka oli ottanut asuntonsa suureen honkaan ja riukuhännän täytyi matkoihinsa. Tuostapa surua, tiettyä se! Hän visertää liirutteli jäähyväisvirret, mutta aivan hiljaa, jottei kotka sitä huomaisi. Onnellisemmasti ei käynyt muutamille varpusraukoillekaan tuolla pensastossa.
Ihmeellinen tuoksu täyttää ilman, hedelmäpuiden hengitys tunkee keuhkoihin hurmaavalla lemullaan. Nyt siellä visertää lintu puutarhan keskessä, visertää niinkuin parhaana pesimisensä aikana, niinkuin majaa rakentaessaan suomalaisessa lehdossa. Jo kuuluu vastauksia, arkoja, epäileviä, aivan ikkunain alta viikunapuusta, sen oksain sisästä.
Ympyriäisessä huoneessa oli soikea pöytä, katettu 17:llä makeiskorilla, mutta illallisen jälkeen ei tanssittu, kun oli lauantai-ilta. Sinua ei suuresti huvittane, Kustaa kulta, kuulla hovijuoruja, mutta pesästäänhän lintu mieluimmin visertää.
Mikä lintu se on, joka visertää nyt näin yöllä, melkein kuin rastas, kun hän lentää illalla, ja "tulen jo, tulen jo, tulen jo; tulen koht', tulen koht'!" kaikuu sen laulu. Ja nyt visertää rastas, niin henkeänsä vetämättä, niin sydämmensä pohjasta, niin suihkuavin sävelin, niin hiljaa lirittämällä, kuin metsän lähde, joka uhkuaa maan sisästä.
Ja se ikuinen on valo, Niinkuin lahjat taivahan, Kaikki muu kun katoaapi, Se se loistaa ainian; Pimetköhön kuu ja päivä, Tähden tuike sammukoon, Silloin vielä kodin liesi Valoaan luo pimentoon. Se se myrskyn pauhatessa Valkama se tyyni on, Johon työmies laskeuupi Päivän töistään lepohon, Niinkuin päivän riuetessa Pääskyläinen levähtää, Katsoo taakseen työnsä alaa, Riemuitsee ja visertää.
Ne kohosivat kaukaa valon näkymättömästä lähteestä, tunkeutuivat ilmojen halki ja sekoittuivat taivaan sineen. Elämä lähestyy niiden kanssa siellä äänettömyydessä. Kohta, kohta ne herättävät tuulen. Kohta linnut alkavat visertää. Kohta ihmiset menevät askareihinsa. Kohta kaupungissakin heräävät. Kohta uskonveljet kokoontuvat aamurukoukseen. Kohta on pyhityskokous alkamassa.
Oi! usein silloin valtaa minut tunne siitä miten elämä on sanomattoman rikas ja mieltä kiinnittävä, ja minusta tuntuu, että *täytyy* elää onnellisena maan päällä, jos vaan silmät ovat auki ja käsitys vireillä kaikkea siinä löytyvää ihanuutta tajuamaan, ja silloin voisin visertää kuin pikku lintu pelkästä elämänilosta.
2. Pienet linnut visertää, Pyyt ne puissa viheltää, Teeret kuhertavat. Kumppaninsa saavat Pikkusetkin Lintusetkin, Itse pienet perhosetkin. Sorsat ruo'istohon ui, Kyttä maahan kumartui, Rastas laulaa puussa,
Päivän Sana
Muut Etsivät