Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Satojen saarien ja niemen kärkien lehdistöistä kajahteli lintujen iloinen viserrys, ja luonnon sulous tuntui kuiskuttavan tuota ainoaa sanaa: "lempi, lempi", joka niin monen ihmislapsen rintaan tuottaa joko sanomattoman autuuden tahi katkeruuden tunteen. "Kaunis aamu", lausui Miina lakaten hetkiseksi soutamasta; "koko maailma näyttää niin uudelta ja tuoreelta.
Hänen tuuhea tukkansa, joka tämän kautta oli irroittunut ja nyt häylyi edestakaisin hänen liikkuessansa, muodosti kauniita suortuvia, jotka osaksi valuivat hänen kasvoillensa; ja hänen suloinen naurunsa ja leikilliset, viehättävät sanansa kuuluivat Kenelmin korvissa iloisemmilta kuin leivosen viserrys, suloisemmalta kuin kyyhkysen kuherrus. Hän meni Mrs Cameronin luokse.
He ovat linnun viserrys ja ilman sinisyys yhtenä iäisenä silmänräpäyksenä. Parsifalin täytyy pitää rinnastaan kiinni, kun hän vaeltaa Konviramurinsa rinnalla metsien huojuvassa varjossa, jossa helmiset kukkaset puhkeavat samettiselta ruohostolta.
Yrjön kirkossa, ja melkein enemmän kuin köörilauluja, ja aivan varmaan enemmän kuin saarnoja, joissa puhutaan niin paljon kauheista tulista ja tuomiopäivästä, taikka ripistä, jossa meille määrätään niin ankara rangaistus. Lampaat ja linnut ja myöskin hyönteiset näyttävät niin onnellisilta, kun on jokaisella oma pikkuinen tyytyväisyyden määkynä tai viserrys tai kuherrus tai hyrinä.
Idässä hehkui jo aamurusko kaitana juovana, siintävä päivänkajo valaisi puutarhan aukeamat, ja puiden oksilta alkoi kuulua unelmoiva viserrys. Hän aikoi sirotella kukat kuolleen ylitse, mutta pysähtyi otsaansa rypistäen ja heitti ne syrjään. »Miksi tämä hempeys?» tuumi hän. »Tomun ei tarvitse tomua pelätä.»
Yksinäinen viserrys tuolla tuonnempana siitä kiihtymistään kiihtyy, on epätoivoisen houkutteleva: »tulkaa, tulkaa! auttakaa, auttakaa! täällä olen, minä olen täällä!» Viikunapuun lehdissä hurahtaa ja pieni lintuparvi lentää ääntä kohti.
Niin kauan kuin mökki seisoi ja nuo hyvät ihmiset siinä elivät, löytyi heillä aina sama joululeipä ja maito vähentymättä. Mutta varpusten iloinen viserrys houkutteli joka vuosi päivän paistetta torpan pienelle pellolle, niin että otra tuotti siellä viidennentoista ja kahdennenkymmenennen jyvän, vaikka katovuosi oli monen muun sadon hävittänyt.
Kohta kuului lintujen viserrys, ensin hiljaisena liverryksenä, kuin jos eivät mielellään olisi heränneet pesistänsä, sitten iloisena lauluna, ikäänkuin kaikki säveleensä olisivat olleet jäätyneet talven pakkasessa ja nyt päässeet valloillensa. Oma valkea kanani! eilen oli se vielä minun oli liikkeellä, ruokaa etsimässä puiden juurella ja kutsui keltaisia poikiansa.
Jo varhain keväällä, kun muut linnut vasta ovat matkalla, saapuu varis ja antaa äänensä kuulua yli hiljaisten hankien, tepastellessaan tyytyväisenä teitä pitkin, joiden aarteet hän on rientänyt haltuunsa ottamaan. Pitkin kesää me kuulemme hänen huutonsa kauniimpina aamuina ja ihanimpina iltoina, ja siihen hukkuu käen kukunta ja satakielen laulu ja leivonkin viserrys.
Käkipä kuritti niitä, Emokertun poissa ollen, Ulos syyteli pesästä Tuo sama jumalten lintu, Jonk' on suussa kaunis kaiku! Kuoli kerttujen viserrys, Mut käki yleni, kasvoi, Salot sen sanoja kertoi. Kertun ja käen tarina On elämä ihmistenkin. Sinäkö minua moitit, Ett' olen kaatanut Kalervon?
Päivän Sana
Muut Etsivät