Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Heikki on jo liian kaukana sinun edelläsi; et ehdi hänen avukseen. Jumala paratkoon, ei suinkaan hän enää koskaan palaa!" Ja Matun kyyneleet vuotivat virtanaan. "Niin, mahdollista kyllä on, ettei Heikki enää palaa, niinkuin sanot; mutta voihan tapahtua, että hän tulee. Kaikissa tapauksissa meidän täytyy lähteä pois näiltä mailta.
Kerta kerralta kasvoi minussa kiukku, kun hän ei tullutkaan. Veri oikein kiehui rinnassa. Ja sittenkään minä en poistunut, ennen kuin myöhään illalla, jolloin suuttumuksen hiki valui pitkin ruumista. Kotona heittäännyin vaatteet päällä vuoteelleni. Kiihtyneet aatokset virtanaan virtasivat, tulivat ja menivät. Luulee minun niin erittäin kaipaavan häntä, vaan erehtyy siinä.
En voinut vastata hänelle mitään, koetin nielaista kyyneleeni ja kurkkuni oli kuristumaisillaan. Vapisevin käsin otin sormuksen, kumarsin ja riensin puodista ulos. Tuskin olin ehtinyt kadulle, ennenkuin kyyneleet virtanaan valuivat silmistäni. Itkin kuin loukkaantunut lapsi hillittömästi, mielettömästi. Nopein askelin riensin katua alas ja sillan yli ja kyyneleeni yhä tulvivat.
Mutta sitten lähti jänis pyrkimään vuorta kohti ja pääsikin sinne. Vastamäessä jäi Pekka suksineen yhä enemmän jälelle, ja kun jänis istua kökötti vuoren harjulla, ponnisteli Pekka vasta puolimäessä. Pekkaa alkoi jo uuvuttaa, hiki valui virtanaan otsalta ja sydän läähätti niin, että täytyi välistä pysähtyä henkeä vetämään, kun jalkaakin livetti niin, että oli tuon tuostakin siimalleen tuuskahtaa.
Sen palvelukseen pakana Kristityn neuvon saapi. Se pääjumal' itke'in Ja antikristus kavalin Jumalan paikan ryöstää. Ken sitä oikein kumartaa, Sen sielu, ruumis surman saa, Se kuolee ijäisesti. Sen palvelukseen laitetaan Tuhansin temppeleitä. Yöt, päivät niissä uhrataan. Ja vertä, kyyneleitä Sen kunniaksi virtanaan Myös vuodatetaan ainiaan Kylissä kaupungeissa.
Eipä kumma, että kuningas levottomuudella odotti sitä hetkeä, jolloin hän Ahvenanmaan tasangoilla itse saisi omaa hevostaan ohjata ja niin lisäsi ajatuksissaan tuo tuleva itsevaltias, kerran ohjata omaa maatansa. Seuraavana päivänä, syyskuun 1:nä, oli ilma taas ruma; vettä valoi virtanaan; ei kukaan naisista uskaltanut astua ovesta ulos ja harvat hoviherroistakin sen tekivät.
Saarnaa seurasi pitemmältäkin, mutta Yrjö ei ruvennut sitä kuuntelemaan. Hän painoi lakin päähänsä ja läksi ovesta ulos. Veri kiehui suonissa semmoisella ilveellä, ettei hän enää vilua paljon tuntemat. Satoi niin paljon kuin taivaasta alas mahtui. Mutta hän astui vaan verkalleen ja antoi uhalla vaatteensa kastua niin, että vesi niistä juoksi virtanaan.
Olen jo ennenkin maininnut siitä suuresta siivottomuudesta ja roskaisesta elämästä, jonka venäläiset olivat vanhaan pääkaupunkiimme tuoneet. Se oli entisestäänkin kasvanut. Irtolaisnaisia liikkui kaupungissa vilisemällä: niitä oli venäläisiä, inkeriläisiä ja surullista sanoa myöskin melkoinen joukko suomalaisia! Viina vuoti virtanaan.
Aivan jumalallinen illallinen!... iloiset tarjoilijattaret... Viiniä virtanaan!... Taisipa mieli olla jokseenkin melkeässä. Ja sitten käytiin vielä parissa muussa paikassa en oikein muista mitä ne olivat. Noin tunti sitten heräsin puiston penkillä. Maiju. Kyllä herra vaan on oiva poika, uskokaa pois!
Jymyä ja pauhua kuului ilmasta ja sodan liekki levisi yhtä etemmäksi pohjoista kohti. Suurilla siivillä lensi se Isonkyrön tasangoille, ja kun meidän miestemme veri virtanaan juoksi maahan, kuului katkera valitushuuto avaruudesta, mutta veri juoksi juoksemistaan. Minä näin sen sekautuvan Savon ja Karjalan vesiin, se juoksi kastellen Hämeen kangasta ja Pohjanmaan tasankoja, milloin mitäkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät