Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Matkoaan piättelevi, Suutahan sovittelevi: "Tules neiti korjahani Maan valio matkoihini!" Neiti vastahan sanovi, Tinarinta riitelevi: "Tuoni siulle korjahasi, Manalainen matkoihisi." Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Iski virkkua vitsalla, Helähytti helmivyöllä; Virkku juoksi, matka joutui, Reki vieri, tie lyheni.
Niin ne kuluivat ajat, suvet talvet vuorotellen, lapsesta varttui vallaton pikku poika nulkki ja hoitajasta sukeni työntekijä. Anna oli kätevä ja voimakas, sekä muutenkin virkku tyttö ja oli näin suurena apuna isäntäväellensä.
Ol' sydän sulla paikoillaan, Ja silmäpari sirkku, Ol' pääsi herkkä oppimaan, Ja käs' ja jalka virkku: Sun liitti kuntos meihin kiinni, Kuin niinipuuhun liittyi niini, Jäseneks perheen meille jäit, Kanssamme riemut, murheet näit.
Parempaa tuumaa mielessäsi puno, Tuhoas vastaan eikö tehompaa Lie asetta kuin tämä tylsä runo? Nyt sulla onnes hedeaika ois, Ja mont' on neitseellistä uudismaata, Jost' elon virkku kukka nousta vois, Jot' ei sun tekokuvas voittaa saata. Näin maailmaan jäis kuvas säilymään, Sill' ajan eikä runon nuori kynä, Ei ulko= eikä sisäpiirteillään, Kuvata vois sua ilmi=ilmettynä.
Sakkiin kääntyen hän sitten kysyi: Miksikä tämä nuorukainen aikoo? Nuot syvämietteiset silmät osottavat, että olisit liiaksi miettiväinen merellä myrskyissä matkustamaan, sillä siellä täytyy olla käytännöllinen sekä aina virkku ja valpas. En minä sinne mielisikään. Mahdollisesti sentään joskus merien taakse, päästäkseni väljemmille aloille tietoja tutkimaan.
Tämän ohessa olivat Hispanialaiset samonneet aivan lähelle, jotta virkku ratsuni töin tuskin sai minut pelastetuksi surman suusta." "Sellainen taistelutantereella kuolevalle sotatoverille annettu lupaus on, jos muuten joku lupaus, pyhänä pidettävä!" "Siinä asiassa olen aivan samaa mieltä kuin Teidän Majesteettinne!
Virkku kavahti ylös; hänessä alkoi elää joka jänne, silmät suurenivat, korvat nousivat pystyä pystympään, ja köykäisempänä kuin lentoon lähtevä lintu se istui selin taloon, katse järvelle päin, koko olennollaan seuraten kuulumattomia ääniä. Ainoastaan etujalkojaan sen piti kärsimättömyydestä joskus liikutella. Samasta kärsimättömyyden syystä sen piti vihdoin jo vinkaistakin.
"Laiska töitähän lukeepi, virkku ei mitään virka". "Ei yhtä hyvää hyvästyminen, eikä kahta pahaa pahastuminen." "Ei miestä nutusta arvaaman pidä." "Kärsi pahaa, toivo parempaa." Toisin ennen, toisin eilen. Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa tätä nykyä; Toisin ennen toimi käski, Toisin ennen työ opetti. Toimi käski tonkimahan, Maa väkevä vääntämähän, Ei kun nyt tätä nykyä, Elon entisen lopulla.
Ulkopuolisesti se näyttäytyi niin, että Virkku alituisesti hytkähteli, ja sitten lisäksi se näkyi tuosta naurettavasta tavasta pyörähtää ja äristä, kun sitä huudettiin. Mutta eräänä yönä, kun se oli kauan kuutamossa hiljaa ulvonut, se aamun vaietessa laskeutui pitkäkseen ja kerrankin nukahti. Silloin näkyi tämmöinen uni: Oli löytynyt ihminen, joka ymmärsi Virkkua.
Ja niinpä nytkin Virkku oli valmis peittämään ja ehkä unohtamaankin harminsa. Sen selkä laskeutui ja jalat tulivat notkeammiksi. Miehet kulkivat heidän ohitsensa. »Katos noita», sanoi silloin toisen talon Kustu, otti kiinni Vahdista ja usutellen Virkun päälle pani: »vau, vau!»
Päivän Sana
Muut Etsivät