Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Kas, kuin kateet juovat Idässä tuolla pilven kulmaa päärmää! Yön kynttilät jo sammuu; virkku päivä Varpaillaan yli sinivuorten nousee. Jos lähden, eloon jään; jos jään, niin kuolen. JULIA. Tuo valo päivän valoa ei ole; Se ilmanäky vain on, päivän luoma Sinulle soihdun kantajaksi yössä: Ja näyttäjäkses tiellä Mantuaan. Oi, viivy: viel' ei ole pakko mennä.
Minäkin olin kyllin virkku jo katselemaan. Mutta mitäpä siinä oli juuri katseltavaa, jollei metsää. Tosin olivat paikat ihanat, mutta kyllähän suvella on ihanaa joka paikassa, ja joka seurakunnassa niitä metsiä on. Niitä näitä tarinoiden tulimme Revolahdelle, jossa kumminkaan emme pysähtyneet, vaan ajoimme hiljalleen eteenpäin Paavolan kappeliin.
Hyvät ystävät menivät ulos, paras ystävä jäi ja sulki oven heidän jälkeen. Mutta ei aikaakaan, niin tuli Kokkakin ulos. "Ei hän herää", sanoi hän päätänsä pudistaen ja vilaisten ulos akkunasta. "Kyllä tästä täytyy antaa tieto " Hän oli puhuvinaan niinkuin itsekseen, otti lakkinsa ja meni pihalle. Täällä seisoi Virkku valjaissa, odottaen haltijaansa.
Virkku oli vanha ja harvinaisen vihainen koira. Sillä oli hullunkurinen tapa eli vika: kutsuttaissa se ensin omituisella tavalla jäykistyi, sen selkäkarvat nousivat, se pyörähti ympärinsä ja murisi jollekin näkymättömälle olennolle, aivan kuin olisi valmistunut tappeluun. Tätä sen tapaa nauroivat kaikki ja ärsyttivät sitä huviksensa.
Kohta sen jälkeen nousi Virkku, kankeana aivan kuin seiväs olisi ollut sen ruumiissa, ja kulki pää painuksissa, sivuilleen katsahtamatta kuistin alle. Siellä pimeässä se laskeutui hiljaa maahan, silmät auki, eikä näyttäytynyt koko päivänä. Pihalla oli kaikki niinkuin ennenkin.
Lintunen lehdossa kirkkomaan, laula, laulele virkku, laula mulle ja laula muille, taivaan tuulille, metsän puille, kuolema kulkee kulkuaan, soita, sirkuta sirkku! Laula mun lauluni lintunen, viel' älä vallaton vaikee, laula haudoilla haaveiden, viritä virsiä nuoruuden, Suomi on suuri kirkkomaa, mieleni minun on haikee.
Ja tuli pois Virkun päältä, ja rupesi lähtemään. Virkku, vaikka jo väsyksissä, iski nyt kolmannen kerran Vahdin kimppuun ja semmoisella hurjistuneella vimmalla, että Vahti typertyi ja sai haavoja useaan paikkaan.
Mut laulaja otti jo kaiusta kiin Ja sen kanssa nyt kilpailla koittaa; Se onnessa, innossa tahtoi niin Tuon vieraan kumppalin voittaa: "Mi'un vaimo, mi'un Eipäs si'un! eipäs si'un! Hellä on ja silmän sirkku, Virkku, virkku, virkku! "Vait, vait, vait, vait! Häijyn sait, häijyn sait! Tartuit kiinni kitupiikkiin, Kiikkiin, kiikkiin, kiikkiin!"
Päivän Sana
Muut Etsivät