Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Jos emme unohda mitään, me emme koskaan tule olemaan onnellisia. Juuri sitä minäkin pelkään, virkahti Liisa jälleen itkuun purskahtaen. Johannes tunsi itsensä hänen surunsa edessä tuiki avuttomaksi ja voimattomaksi.
»Niinhän sinulla oli, ja reipas tyttö olikin!» virkahti iltahämy. »Kyllä minä sen hyvin tunsin.» »Minä itse en muista niistä ajoista mitään, mutta äiti on kertonut hänestä niin kaunista niinkuin senkin, sen sairausjutun...» »Vai on äitisi kertonut? Sen saattoi arvata.»
Kuin he olisivat olleet jo kauan naimisissa, monta iltaa näin istuneet, monta aamua näin yhdessä astuneet ja nyt muistelleet entistä elämäänsä. Sanoneet sanottavansa, puhuneet puhuttavansa ja ymmärtäneet toisensa vain yhdestä silmäyksestä. He olivat käyneet aivan hiljaisiksi. Vihdoin virkahti Johannes: Eikö elämä kuitenkin ole ihana, Liisa?
Mutta mikä oppi on meidän tuosta nyt tulevaisuuteen nähden otettava? Vanha unienselittäjä laski kätensä hänen olalleen ja virkahti alamaiselle aivan tavattomalla vilpittömyydellä: Sinäkin elät kaksoiselämää. Puolet aikaasi käytät sinä käytännöllisiin hallitustoimiin, toiset puolet tietoperäiseen ajatustoimintaan. Sinun haaveesi on tulla viisaaksi hallitsijaksi.
Mitäs äijä siihen sanoi? Taisi homehtua odotellessa se hautajais-frakki, jolla hän aikoi Suomen kansan muistoa kunnioittaa. Täitkin lisääntyvät, virkahti ukko. Mutta minä kuulen puheestanne, että olette patriootti. Hänen mielestään oli hauska nähdä suomalaista sosialistia, joka oli patriootti. Sellaista tapasi kovin harvoin meidän päivinämme.
Pekasta tuntui ensin hiukan nololta, sillä tottumaton kun oli, hän ei oikein ymmärtänyt tarkoittiko tuo myöntävää vai kieltävää vastausta, mutta vihdoin virkahti rouva liikutettuna: "Katri odottaa sinua salissa, poikani." Silloin Pekka tajusi. Hän astui rohkeasti saliin, syleili Katria ja suuteli.
Johannes aikoi pistää sen taskuunsa ja jatkaa keskustelua. Pyydän, lukekaa se! lausui vapaaherra juhlallisesti. Johannes repäisi kirjeen auki ja luki. Se oli aivan lyhyt. Rabbing ilmoitti, että esiintulleista syistä Johannesta tarvittiin nyt heti virassaan Helsingissä. Hänen oli vielä tänä iltana lähdettävä. Tämä kirje ei merkitse mitään, virkahti Johannes.
Ei, vaan Jaakosta. Minä ymmärrän kyllä, että sinä et pidä hänestä. Kuinka niin? kysyi Johannes saadakseen hetkeksi ajattelu-aikaa. Eihän hän ole mikään ihannemies, virkahti Aura. Mutta kuitenkin mies, ajatteli Johannes kyynillisesti. Kuitenkin joku, joka housuja kantaa. Ja sehän riittää naiselle nykymaailman aikaan. Mutta ääneen hän sanoi: Mikään ihannemies en taida olla minäkään.
No, virkahti Stiernhielm, mitä merkittäviä tietoja sinä tuosta löydöstä saat? Hm, sinä olet kaltaisesi, Yrjö, jupisi Skutenhjelm katsahtaen hämillänsä Aadolfiin ja vilkaisten terävästi Stiernhielmiin, joka samassa purskahti nauruun. Aadolf ymmärsi nyt, että Skutenhjelmistä oli tehty jotakin pilaa, jonka hän heti kohta huomasikin todeksi.
Minun täytyy, hän virkahti vain huulet yhteen puserrettuina. Ellen minä ole juuri määräpäivänä ja määrähetkellä Kalevalassa, tapahtuu maalle ja kansalle suuri onnettomuus. Mikä tuo onnettomuus olisi, sitä hän ei tiennyt itsekään.
Päivän Sana
Muut Etsivät