Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
"minä arvaan, että se on tätä, jota mr Herbert tarkoittaa," minä sanoin. "Jos niin on," virkahti isäni melkein hiukan äkäisesti, "miks'ei hän sitä sitten sano suoraan. Uskonto on hyvä ja arvoitukset ovat tavallaan myöskin hyviä, mutta minä puolestani en voi nähdä mitä etua siitä on, että nämät kaksi eri asiaa sekotetaan yhteen.
Huoneessa haisi vahvasti omakasvuinen tupakka, jonka savua se oli ihan täynnä. »Ahaa!» virkahti vihdoin äänettömyyden katkaisten Talvikosken Hermanni, »sinä olet laittanut lautasuojat ikkunoihisi, Tommi.»
Ei koskaan voi kyllin harkita sellaista asiaa, huomautti Antti voimattomasti. Soisalo ei vastannut siihen, vaan katsoi jälleen kelloaan. Aika rientää, sanoi hän, ja minulla on vielä paljon toimittamista tänä iltana. Kahta asiaa minä kuitenkin vielä pyytäisin sinulta... Pyydä sataa! virkahti Antti.
Tuntui niin turvattomalta kulkea käytävässä noiden hitaasti siirtyvien jonojen välitse, noiden kylmästi ja kriitillisesti tarkastelevien silmien alla. Mennään pois, lausui Liisa. Etkö näe, että kaikki katsovat meihin? Turhia! virkahti Johannes. Eivät töllötä edes niinkään paljon kuin meillä Helsingissä. Eivät, myönsi Liisa, mutta heillä on eräs inhoittava tapa katsoa.
Puheleminen loppui vähäksi ajaksi, hopeakellon raksutus vaan kuului huoneessa. Topias käänsi toistamiseen pyörän kuvat näkyville ja pudotti palikat pöydälle. Muuttaen vasemman jalan oikean alta sen päälle, virkahti Tapani: "Niin, no; sinä olet minun veljeni ja sinä olet yhtä pitkä kuin minäkin..."
Se oli hänen pääasiallinen intohimonsa. Hänkin oli nyt naimisissa. Johannes ei ollut kuitenkaan vielä nähnyt hänen vaimoaan, mutta tiesi, että se oli erään tunnetun säätyläisperheen tytär Helsingistä. Minulla on, virkahti Muttila, suu täynnä vasikankotlettia. Ja semmoiset miehet olisivat ensimmäiseen lyhtypatsaasen hirtettävät. Kuinko kuka? kysyi Jyrkkä ällistyneenä.
Ikävä, ett'emme ole kotimaassa, hän virkahti. Siellä minäkin voisin ansaita jotakin. Liisa oli jo joskus ennen lausunut julki tuon ajatuksen, joka vaikutti mitä vastenmielisimmin Johannekseen.
Penkin loukossa venyi makuullaan pitkä pojanroikale, rikkinäiset, oikein kerjäläisen vaatteet päällä: kaikkialta paistoi aatamin nahka. »Iikka», virkahti sängyssään Vennu, »pudota lattiaan se Kaapo siitä penkiltä, vedä tukasta.» Iikka, pojanroikale hänkin, mutta arvoltaan talon renki, meni oitis, tarttui Kaapon pitkiin hiuksiin ja nykäisi lattiaan.
»Vai et huomaa...?» virkahti peili miltei ilkkuen. »Vilkaseppas hiukan silmiesi alle!» Niinkuin suomukset olisivat pudonneet hänen silmistään.
Viipyi jonkun verran, ennen kuin laiva, Suomen Höyrylaiva-osakeyhtiön uusimpia ja suurimpia, oli paikalleen tullihuoneen eteen asettunut. Antille kävi pitkäksi ystävänsä ilahtuneisiin silmiin tuijottaa. Hän kääntyi jälleen vaimonsa kera juttelemaan. Katsopas! virkahti hän, viitaten kävelykepillä ympärilleen. Ei tätä näköalaa vain tarvitse kenenkään ulkomaalaisenkaan edessä hävetä.
Päivän Sana
Muut Etsivät