Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Isä nauroi harvoin, mutta nyt hän nauroi oikein sydämensä pohjasta. "Niin, sehän käy erinomaisesti", virkahti äiti ihastuksissaan. Miina katseli hämmästyneenä laatikkoa. Hän luuli, että he laskivat leikkiä. Mutta Liisa alkoi innokkaasti selittää, kuinka hän teki, ja vakuutti, että puuro tahi mikä muu ruoka tahansa kiehui itsekseen laatikossa. Papinrouva oli opettanut sen heille.
»Jos sinussa on minun vertani», virkahti isä hetkisen päästä »niin tiedät myöskin mitä tämä merkitsee.» »Tiedän!» kuului ovenpuolelta. »Minä lähden paikalla!»
Täytyy kannattaa taidetta, poikani." "Hyvä, hyvä, isä rakas", virkahti Adelbert, joka ei halunnut kuulla pitkää esitelmää maalaus- ja kuvanveistotaiteesta. "Se teitä tyydyttää ostaa maalauksia, ja minun ei sovi tehdä muistutuksia mieliharrastuksistanne. Ostakaa yhä eteenkinkäsin semmoisia, onhan teillä varoja siihen.
»Perkeleen kitupiikki!» virkahti Esa Mikon mentyä, sylkäisi mustan tupakansylen ja lähti omaa tietänsä. Mikon poistuttua alkoivat muutkin häntä panetella ja noitua tavalla, joka ilmaisi mökkiläisten yleistä vihaa häntä kohtaan. Mutta kun useilla oli hänelle pikkuisia, menneentalvellisia syömävelkoja, niin se lie pitänyt heidän kielensä Mikon läsnäollessa aisoissa.
Nainen säpsähti tuolilta seisomaan, katsoi vähän häneen ja virkahti sitte kiivaasti niinkuin ennenkin aina, kun joku sana koski syvempään: "Te olette te! todellakin! Mutta miten tänne tulitte?" "Minä tulin teitä tavoittamaan", vastasi toinen; "Porstuassa ei ollut ketään, joka olisi ilmoittanut tuloani; minä olin hätäinen ja astuin sisään".
Antti rykästeli. Olisiko sinulla pari hetkeä aikaa uhrata minulle? hän sanoi. Menisimme johonkin. Minne me menisimme? kysyi Soisalo väsyneesti. Mihin hyvänsä, mutta mieluimmin johonkin yksityishuoneesen. Sillä asia, josta aion puhua sinulle, ei siedä ketään syrjästäkuulijoita. Ei oikeastaan minunkaan asiani sinulle, virkahti Soisalo omituisesti hymyillen. Vie minut siis, minne tahdot vain!
En, vastasi Johannes, en, vaan elää, elää äärettömästi, rajattomasti ja rannattomasti niinkuin pursuu tämä uusi tunne povessani. Liisa loi surumielisen katseen häneen. Elää? virkahti hän hitaasti. Mitä sanot sitten elämäksi? Johannes selitti sen hänelle. Hän tarkoitti elämällä kaikkien mahdollisuuksien toteuttamista. Eikö Liisakin tuntenut niin?
"Onhan se oikein sievä lapsi", virkkoi eräs matkustaja, joka jo kotvasen oli katsellut äitiä ja lasta. "Kuinka vanha on poika?" kysyi hän suoraan äidiltä. "Lähes vuoden vanha", vastasi Lucie. Herra taputteli poikasen poskea ja tarjosi hänelle sokuripalaa, jonka poikanen heti sieppasikin ja pisti suuhunsa. "Sukkela poika!" virkahti mies hyvillään ja meni sitte laulaa hyräillen menojaan.
Niin piti turmiota levittävän pahuuden, pikemmin kuin luulinkaan, koetella minunkin huonettani! Mutta minä kostan hirveästi, lain ja oikeuden kautta minä kostan. Mutta, setä kulta, antakaa Aadolfille anteeksi! rukoili Maria uudestaan ja vei hänen kätensä vettyneille silmilleen. Hän on onneton vaan ei syyllinen. Nuorukainen on pelastettava, virkahti laamanni ja hänen päänsä painui rintaa vastaan.
Kalle huomasi kohta, että vaimonsa oli hänen poissaolonsa ajalla paljon vahvistunut ja voimistunut, jopa niin paljon, että oli melkein entisellään. "En suinkaan minä tunne vieraita? Tehkää niin hyvin ja istukaa!" sanoi emäntä taasenkin vilkaisten vieraita silmiin. Minä tottelinkin heti kehoitusta, mutta Kalle ei hievahtanut paikaltakaan. Seurasi äänettömyys. "Alma!" virkahti Kalle nyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät