Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Mutta ei se ollutkaan Liisu. Hän vilkaisi kelloa. Neljänneksen yli yhdeksän. Paljoko lienee ollut silloin kun Liisu meni? Kauvan hän oli viipynyt... Tunnin varmaan. Mutta tuossapa hän viimeinkin oli. Nooh ? Mitä niin? Vastausta? Ettehän käskenyt sitä odottamaan. Heitin kirjeen kyökkiin, en minä Sanni neitiä tavannutkaan. Ei vastausta odottamaankaan ... aivan oikein. Kuka kirjeen otti vastaan?
Rupesin tässä kerran utelemaan onnettomuutta, jossa mieheltä meni sääret, mutta sen enempää en siitä saanut tietää kuin että »rautatiellä kerran». Toisen kerran yritin tiedustella siitä tytöstä, milloin oli syntynyt ja missä, mutta siitä en saanut senkään vertaa. Rouva vilkaisi tuossa paikassa pihalle ja kiepsautti puheen toisaalle ketterästi, kuin olisi pyöräyttänyt padan tulelta pois.
Sitten nousi kuskipukille istumaan, vilkaisi jyrkästi nimismieheen ja sanoi: »Jos tahdotte seurata, niin nouskaa kärryihin. Minä lähden antamaan tietä toisille.» Nimismies nousi kuitenkin kärryihin, mutta noustessaan sanoi vihaisesti, että kaikki sen kuulivat, että vaunut lähtevät edelle.
Ei se juuri enää aivan jyvänsärkemättömänä rautahampaana ole, sanoi emäntä kahta kuppia täyttäessään. Sitten hän vilkaisi asioitsijaan ja sanoi: Tässäpä on toisellekin herralle kuppi kuumaa. Eihän sitä me isännän kanssa juuri aivan saamattomia olla, mutta eihän se lisä luotaan lykkää, sanoi asioitsija kiertyessään pöydän taakse ja istuutuessaan vastapäätä herraa.
Mutta siitä muutosta ei tullut mitään; hän oli juurtunut liian syvälle tänne, Hanna täti tahtoi hallita ja hän tunsi kyllä että hänen valtansa täällä oli kasvamassa vuosi vuodelta. Eräänä päivänä, kun Hanna, täti heitteli sukkulaa kädestä toiseen samalla käännellen kirjan lehtiä, joihin aina väliin vilkaisi, tuli vanha vaimo kulkien maantietä ja poikkesi tädin alueelle.
Kukkarossa oli kolmekymmentä markkaa rahaa; lainaa hänen kumminkin piti hankkia osakunnan kassasta tai muualta; yhden tekevä tapahtui se sitten ennemmin tai myöhemmin. Hän hyppäsi ylös, sammutti sylkemällä papyrossin pään ja pisti nutun päälleen. Hyräillen otti hän lakkinsa, vilkaisi sivumennen sattumalta Hannan kuvaan ja läksi.
Hän näki taas ainoastaan iloiset, vaikka kivulloisen näköiset kasvot posken varassa ikkunalaudalla. Ne olivat hienot, hymyilevät tytön tai vaimon kasvot. Näitä kasvoja ympäröitsivät pitkät, kauniit, tummat hiukset, joiden ympäri oli sidottu leuan alatse käyvä sininen nauha. Matkustaja astui edelleen, kääntyi takaisin, astui jälleen ikkunan sivuitse ja vilkaisi jälleen ujosti ylös.
Ei se niin kovin vihainen näytä olevan, sanoi hän jo puoleksi leppyneenä. Kun ei lienekin se asemaherrojen karhu...? Tämä on minun karhuni nyt, vastasi Matti mahtipontisesti. Ja tästä vasta tuleekin meille talon tuki ja turva. Eikös niin, Nalle? Nalle nyykäytti päätään hänelle vakavasti ja vilkaisi ympärilleen, katsoen mitä hänelle talossa tarjottaisiin. Aivan oikein, Nalle, virkahti Matti.
Paavo kiipesi piikkinsä kanssa petäjään ja silmät tuhatta pyöreämpänä vilkaisi aina alas ja taas nousi ylemmäs, eikä kauvan mennytkään ennenkuin orava sai raamun kylkeensä, sillä karvat kai pölähtivät ja hyppääminen alkoi uudestaan. "Usu-sus, ota kiini!" kuului joka suusta kehoitus Mustille.
»Ja jos kerran patriarkoilla», jatkoi hän kuhertelua, nosti toisen jalkansa toisen polven päälle, heilutteli sitä siinä kuin hermostuneena, pyyhki ja venytteli taas esiliinaansa ja vilkaisi maireasti hymyillen Sakariin kuin salavihkaa. Ja silloin Sakari kosi, sai myöntävän vastauksen ja niin oli sekin asia valmis.
Päivän Sana
Muut Etsivät