Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Vielä virkin veijolleni, sulholleni suin puhelen: "Sulho, viljon veikkoseni, vielä veikkoa parempi, emon lasta armahampi, ison lasta lauhkeampi! Kuulesta, ma kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen tästä liinalinnustasi, saamaisestasi kanasta! "Kiitä, sulho, onneasi hyvän saaman saamastasi! Kun kiität, hyvinki kiitä! Hyvän sait, hyvän tapasit, hyvän Luojasi lupasi, hyvän antoi armollinen.
Elämä tuntui hänestä äkkiä sydäntäsärkevän kolkolta. »Me saamme pitää pienokaisemme», sanoi hän vihdoin hiljaa, »etkö tahdo auttaa minua hänen luokseen?» Eevi nousi ja kulki Heikin tukemana Viljon vuoteen ääreen. »Kiitos», sanoi hän asettuen läheiselle tuolille. »Mene sinä nyt vain kirjoitustasi jatkamaan.» »Jaksatko istua siinä?» »Kyllä jaksan, kiitos vaan.»
Mutta tästälähin olot ehken muuttuisivat. Eevi voimistuisi, paranisi suhde pitäjäläisiin, ja Viljosta olisi iloa riittämään asti. Heikkikin tulisi myöntyväisemmäksi lapsensa tähden, ja Eevi itse saisi pojasta hyvitystä kaikista pettymyksistänsä. Viljon suhteen ei Eevi ainakaan koskaan pettyisi. Hänessä näkisi hän sen ihanteen, jota hän tähän asti turhaan oli etsinyt. Eevi muisti yhtäkkiä Erkkiä.
Yksin istun rantamalla kauniin kotilahdelman, siinä istun murhemiellä alla tuomen tuoksuvan. Rinta aaltoo, aate raivoo, kuohuu kyynellähtehet: »Taattoamme, taivon Herra, meiltä sentään viene et! Vuota vielä vuosi, kaksi, jotta kasvaa siskot saa, viel' ei jaksa viljon veljet kurkihirttä kannattaa.»
Tuo muisto oli hänet kuin tukehduttaa. Hän läheni ovea ja painoi korvansa avaimen aukolle. Hän kuuli Viljon valittavan ja Eevin koettavan viihdyttää. Hänen olisi tehnyt mieli temmata ovi auki ja syöstä sisään, mutta hän ei saanut, ei uskaltanut. Käsiään väännellen kääntyi hän pois. »Minä en voi, minä en saa mitään tehdä.» Hän heittäytyi tuskissaan polvilleen. »Oi Jumala, armahda ja säästä.
Jo tuo viimeinki tulevi, toki kerran kerkiävi, vierellä verevä muoto, punaposki puolellansa! "Sulho, viljon veljyeni! Lasketapa laukkiotsa, vietätä hyvä hevonen entisille heinillensä, taanoisille kauroillensa! Laai meille terveyttä, laai meille, laai muille, laai kaikelle kylälle!
Viljon sairaudesta saakka oli Eevin ja Heikin suhde toiseksi muuttunut. Se oli ulkonaisesti parantunut, mutta todellisuudessa oli se käynyt entistä huonommaksi. Ei enää syntynyt riitaa eikä väärinkäsitystä heidän välillään niinkuin ennen. Hiljaa, melkein vähitellen selvitettiin kaikki erimielisyydet, mutta syynä siihen ei ollut entistä suurempi sopusointu. Päinvastoin.
"Mitä?!" "Rikkinen se on, teidän palvelukseksenne. Entäs teidän?" "Nikkinen." "Mitä?!" "Nikkinen se on, teidän palveluksenne." Ja kaksi -ikkistä katselivat toisiinsa tarkasti. "No, koira vieköön, sinäkös se olet?" huudahti viimein Rikkinen. "Ihan oikein, mutta jollet sinäkin ole sinä, niin annan sormen kädestäni!" "Ystäväni armas!" "Oma viljon veljyeni!" Ja kaksi -ikkistä syleilivät toisiaan.
Laululla hänet lumosi, Hänet ja hyvän emosi, Häpeäksi heimollesi. Nyt varusta voittosille Lauluin taikka miekoin muista! Jouko ja Kirri jatkavat syrjässä keskustelua. Väinö, Taina ja Aino tulevat oikealta, Aino edellä. Väinö kääntyy keskustelemaan Koukin ja Pellervon kanssa. Jouko, viljon veljyeni! Tulitkin kevätkisoihin. Tulin, sisko, turvaksesi. Voi siskoni, voi emoni! Ei ole syytä voivotella.
Juna pysähtyi samassa, ja nykäys herätti Viljon. »
Päivän Sana
Muut Etsivät