Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
On mulle Suomi suloisin, Vaan Häme siitäi kallihin. Sen tuskin tiedän vertaista, Niin kaunista, niin herttaista, Kuin kulta Hämeen maa. Lempeitä laaksoin lehtoja, ja lintuin laulupuistoja, Ja marjaisia kankaitaan En unhoittaa voi milloinkaan, Oi Hämeen kallis maa! Oi Hämeen pellot viljavat, Ja kasket kullan loistavat, Ja tuhannet sen tuomistot, Sen niityt, norot, varjostot, Ei maata vertaistaan!
Ei kukaan huomannut kyttyräselkäistä miestä, joka kiireisin askelin kulki kentän poikki ja polvistui Pentin viereen. Hänenkin silmistään vuotivat viljavat vedet. Jumalanpalvelus oli päättynyt. Pappi juuri heitteli hyvästiä, kun Sanna nykäisi äitiään käsivarresta.
Viljavat vedet vuotivat vaimonkin silmistä. En voinut olla sekaantumatta heidän väliinsä.
Siellä ovat mainion viljavat "mustanmullan" maat, ja väkirikkaita kaupunkeja ja kyliä on tiheästi. Väsyttäväksi alkaa käydä matkustaminen tätä yksitoikkoista seutua pitkin. Muutamia kaupunkeja on tien varrella, mutta juna ei niiden kohdalla kauvoja viivy. Tulee ilta ja yö. Juna yhä jatkaa kulkuaan. Matkustajat käyvät uneliaiksi.
Hän katseli ympärillensä seutu oli varsin ihana; tuolla tuo kaunis järvi saarinensa, täällä viljavat pellot, joiden äyräitä kukkanurmet kaunistivat, ja talon ympärillä ikivanhat koivut, jotka lehevinä seisoivat. Ukko oli kuunnellut, kummasti sykki hänen sydämmensä, ja nousten istualta hän sanoi itseksensä: »Lyylin ääni. Sydän, miksi pehmenet?
Näin laajan, vihreän tasankomaan, Jota virrat kasteli aalloillaan; Meren valtavan näin, mut sen ääriä en, Kesän tenhosan yön valonvoittoisen! Oi, siellä, siellä Ma suuria ihanoin, lassa vielä. Savipalteet viettävät viljavat näin Välin männikköharjujen synkeäin, Selät tummat, veet salat jylhäkköin, Mäkipihlajat, käen, mi kukkui öin Oi siellä, siellä Ilot lemmen ja tuskat koin salon tiellä.
Kun emäntä tuli kotiin ja kertoi sen Santralle, rupesivat viljavat kyyneleet juoksemaan tämän poskille, mutta sanaakaan ei hän sanonut. Muori arveli, että tämä sanattomuus osoitti jo jonkinlaista asettumista ja taipumusta välttämättömyyden alle. Mielissään rupesi lohdutellen juttelemaan: »Hätäkö sellaiseen taloon on mennä!» On pimeä syysyö.
Kolmantena joulupäivänä oli kutsut maanviljelijä paroni S n luona. Tämä paroni oli nuori rehellisenluonteinen mies; hänen käytöksensä oli jalo ja miellyttävä. Hänellä oli kartano, jonka viljavat maat olivat kuuluisat; emäntä vain puuttui vielä kartanosta. Nyt kuiskattiin joka haaralta, että paroni oh mieltynyt Tyyneen, ja että kemut olivat aivan Tyynen tähden.
Hänen pyöreät kasvonsa hehkuivat valkean loistosta tulipunaisina, ja tuo puna, vaikk'ei ruusun kaltaista, soveltui kauniisti hänen ahvettuneisiin kasvoihinsa, mutta tytön silmät eivät nyt, kuten tavallisesti, kirkkaina loistaneet, niitä sumensi viljavat kyyneleet, jotka virtana vierivät hänen poskillensa; tyttö rukka koetti tavan takaa pyyhkiellä silmiänsä vyöliinallaan, mutta eipä vain kyynel-tulva tauonnut.
Kenpä nyt ensin, kenp' oli viimeks sortuva siinä vaskisen Areen tai Priamon pojan Hektorin peitseen? Teuthras, mies jumalaimo, ja ohjaskelpo Orestes, Oinomaos, Helenos, vesa Oinopsin, sekä Threkos, mailt' Aitolian mies, vyövälkky Oresbios vielä; Hylen hän asujoit' oli, aarteistaan visu aivan, siell'-asujoinapa muit' oli myös boiootteja, kussa viljavat vainiomaat Kefisis-järveä kiertää.
Päivän Sana
Muut Etsivät