Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Semmoista oli se laulu, mutta välistä minä olin olevinani Muurikki, ja kun tultiin hyville ruokamaille, niin silloin minä taas lauloin näin: Hyvä on mulla Muurikilla, kellokkaalla köllytellä, kun on ruohoa runsahasti, vihantata viljavasti Sitten on lysti lypsyll' olla maha täynnä märehdellä
Mitäs niistä nuorista on tähän aikaan, jolloin sitä viinaa niin viljavasti tulvailee! Sen vain tiedän, että onnellinen se, joka tasaantuneen miehen omaksensa saa nuoret ne ovat tänään tämmöisiä, huomenna tuommoisia, mutta vanhanpuoleinen hän paikkansa pitää.» Tämän sanottuaan muori siunasi sekä nousi ruoalta, ja muut kaikki tekivät samoin.
Kaunis se oli tuuheine oksineen, joissa riippui viljavasti käpyjä, myöskin menneenvuotisia, ja joita vieno tuulahdus puun latvassa heilutteli levittäen pihkaista tuoksua avaruuteen. Tuntui ikäänkuin tuo vanha honka, olisi imettänyt parhaat nesteensä näille lapsillensa valmistaaksensa heistä uusia sukupolvia.
Mitä niistä nuorista on tähän aikaan, jolloin sitä viinaa niin viljavasti tulvailee! sen vain tiedän, että onnellinen se, joka tasaantuneen miehen omaksensa saa nuoret ne ovat tänään tämmöisiä, huomenna tuommoisia, mutta vanhan-puoleinen hän paikkansa pitää". Tämän sanottuaan muori siunasi sekä nousi ruo'alta, ja muut kaikki tekivät samoin.
Hänen vaununsa vakava Kulki pilven kukkuloita Rakehitten rattahilla. Taivas selkeä sakosi Mustan pilven peittehestä, Tiukkui taivahat sadetta, Vesi vuoti viljavasti. Liikkui luodut luonnossansa, Liikkui Luojan liikuttaissa, Kaikkivaltiaan käsissä. Nämät oli nähtävissä, Mutta eipä siedä silmä Nähdä näkymättömiä, Kukapa saattaapi sanoa, Jot'ei ole ennen nähnyt Eikä kuullut korvillansa?
Viisautta viljavasti, Sekä tullessa torillen, Että mäillä mennessänsä; Iloksensa ihmisparka Katseleepi kaikin puolin Herran oikian oloa, Kulkemista kunnon herran. Kuormansa on kummallakin, Vaivansa vaeltavilla, Toinen toistansa vetääpi Surun tiellä surkiasti.
Lyhyen sananvaihdon jälkeen antoi yksi herroista rahakukkaronsa sille, joka täällä komensi. Tämä vei Attilan vieraan luokse, joka oli ostanut hänet. Sillä aikaa oli poika merkitty, mutta nyt hän ei ollut enään kruunun oma. Ja sama herra osti minutkin. Arvatkaa kuka hän oli? Maria tuijotti kalpeana ja liikutettuna Tasmaan, voimatta lausua sanaakaan, mutta hänen kyyneleensä virtasivat viljavasti.
Saattaisinpa kertoa teille kertomuksen, josta näkisitte puheeni perustuvan tosioloihin». »Kertokaa, mummo hyvä», pyysivät Aino ja Ilma. »No koska tässä iltaa riittää, niin kerronpa sitte. Minä tunsin erään perheen, jonka nimi oli no niin sama se, olkoonpa Tuominen. Perheen isäntä oli virkamies ja maanviljelijä. Viljavasti kasvoi hänen peltonsa, joten hänelle karttui tavaraa kyllin.
Samaan aikaan tutustuin erään juoppo-lukkarin kanssa, ja kun toimitin hänelle juomia viljavasti, sain hänestä pian mainion ystävän. Häneltä vasta sain tyydyttävän selityksen epäonnistuneen seurustelemiseni syystä, jolla siihen saakka turhaan olin päätäni vaivannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät