Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Silloin kun metsään menee, metsä niillä mailla viljaa vilisee, on kuin kaiken metsän elävät mukanaan kuljettaisi: oravat kurahtelevat, teeret kukertavat, metso kotkottaa, metsäkana kokkaa pekkaa panee, ja palokärki huilauttelee.
Lontoon kaduilla vilisee herroja, jotka käyvät korunauha napinlävessä. Melkein yhtä paljon on niitä, jotka ovat täydellisiä teetotaler'ia, vaikka eivät pidä väliä nauhan käyttämisestä.
Taikka oikeastaan minä rakastan virtaa, joka yhä vilisee eteenpäin, näkee, kuulee ja oppii yhä uutta; kuljettaa laivoja, pyörittää tehtaita ja ainoastaan suvannoissa pysähtyy, kooten uusia kuvia taivaasta ja maasta viettää niin lepopäivää tahi rukoushetkeä rientääkseen sitä voimallisemmin merta kohti. Minua miellyttää, neiti Eliina, teidän kuvauksenne, säesti pappi.
Jokaisella kansalla, jokaisella kaupungilla, jokaisella majalla, jokaisella ihmisen omistamalla paikalla on järestö, jonka mukaan, yhdellä tahi toisella tavalla, lammikko vilisee kaloja, joista joukko alhaisempia on avullisena lisäämään korkeampain kokoa. On turha hyväntahtoisuus koettaa pelastaa yksinäistä särkeä hau'en kidasta.
Vaikeaksi kävi tämä tavallaan sen vuoksi, ettei mitään lähteitä löytynyt; mutta olipa sillä se hyväkin puoli, että mielikuvitus sai työskennellä täydessä vapaudessaan. Murhia, ryöväyksiä, naisten raiskauksia y.m.s. julmuuksia oikein vilisee tämä elävästi kirjoitettu kappale.
Maapohja on hedelmällistä ja Abakanjoessa, joka juoksee laakson pohjaa, on kirkas vesi ja runsaasti kaloja. Metsissä vilisee kaikenlaisia otuksia. Tehtaalla oleskellessamme koetti Appelgren ottaa selkoa mainitusta kivikirjoituksesta mutta ei onnistunut. Näyttää siltä kuin ei sellaista olisi koskaan ollutkaan.
"Uimme", vastasi don Végal ja molemmat riisuivat vaatteet yltään. Martin Paz kokosi vaatteet myttyyn, jonka hän sitoi päähänsä kiini. Ne liukuivat hiljakseen eteenpäin vedessä, peljäten noita vaarallisia kaimania, joita Brasilian ja Perun joet vilisee. Onnellisesti pääsivät toiselle rannalle.
On ilma vallattu ja radat raattu, on vesi viitottu ja auki maa, kaikk' esteet eestä ihmisheimon kaattu, ett' yhteen kaupungit ja kansat saa, kas, kuinka tuolla haahdet merta halkoo, tääll' autot ajaa, vaunut vilisee, käy kauppa täällä, tuolla tanssii talkoo, reet kilvan kiitää, tiuvut kilisee mut missä, missä on onni?
Mutta sukkelaan se menee ja siinä on toista kulkea kuin meidän kärryillä kolistellen. Mahtaapa olla. Ei tärise ... ja menee sellaista vauhtia, että silmissä vilisee. Mahtaapa kyllä vilistä. Ruunuko sen on laittanut? Ruunu. Ruunuhan se semmoisia tottahan sen pitää mennä hyvää kyytiä, kun ruunu panee oriinsa eteen.
Luuletko sinä, että Runeberg itse on ollut sillä lailla kihloissa? kysyi maisteri. Millä lailla kihloissa? No, että noin samana iltana... Mistä minä sen tiedän ... eikä se suinkaan ole tässä pääasia. Vaan tämä ei ole ainoa hieno kohta Runebergin teoksissa. Niitä vilisee joka rivillä. Hän innostui puhumaan, ylioppilas, Runebergista ja runoudesta ylipäänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät