Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Vik kulki muutamia kertoja edestakasin lattialla. Sitten hän meni käytävään, lukitsi ulko-oven ja pisti avaimen taskuunsa. Kuin hän tuli sisään, seisoi Kornelia keskellä lattiata; hänellä oli taas hattu ja sadetakki yllä. »Saanko minä avaimen?» hän kysyi. »Sinä siis todellakin aiot mennä sinne?» »Niin.» Sanat eivät kummaltakaan puolelta olleet kovia eivätkä kiukkuisia.
Ensinnäkin on hänellä lapsi, ja sitten eivät ihmiset uskalla julkisesti antaa hänelle ommeltavaa nyt, kuin Fonn on julistanut hänet paatuneeksi. Jollei hän olisi niin taitava ja jollei hän ompelisi niin huokeasta, ei hän saisi ollenkaan työtä. Nyt kaupungin naiset syrjäteitä myöten hiipivät hänen luokseen ompeluksineen.» »Se minusta on kummallista, että Kornelia Vik »
Hän kolkutti konttorin ovea. Syvä, raskas: »Sisään», kuului vastaukseksi. Holt astui sisään. Se oli pieni, pihanpuoleinen huone. Mikä vaan suinkin saattoi, oli tässä huoneessa rautaa. Siinä oli rautasohva hevosen harjaksisella päälyställä, rautakaappi tärkeitä paperia varten, rautatuoli ja rautainen sylkiastia. Vik istui ja luki paksua terässankaista kirjaa. Huoneessa oli kylmä.
Vik sanoi, että hän tahtoi palkata naisen valvomaan lapsen luona. »Ei tarvita; meitä on jo kaksi, Holtin Katriina ja minä», Kornelia vastasi. Vik kohotti kulmakarvojaan hiukan. »Aiotko sinä ?» »Aion, minä menen sinne, kuin olen syönyt.» Vik ei sanonut mitään, ennenkuin ateria oli päättynyt. Sitten hän sanoi: »Ei minusta ole mieleen, että sinä menet sinne.» Kornelia ei vastannut.
Matami Tvet ei vastannut neiti Vikin kysymykseen. Hän katsoi häneen vihaisesti ja kääntyy taas Vildhageniin. »Me puhuimme », hän alkoi saadakseen Vildhagenin taas tolalle; mutta neiti Vik taas keskeytti. »Tehän aiotte mennä naimisiin Vildhagen?» Vildhagen joutui hämilleen.
Holt koetti päästä hänestä pilkalla, mutta silloin pani Vik raskaan kätensä hänen olalleen ja sanoi: »sinä tunnet minut Arne Holt ja tiedät, etten minä koskaan ole peljännyt. Minä olen tänään tehnyt päätöksen: Jos sinä petät hänet, niin minä surmaan sinut. Minä tiedän, mikä minua odottaa mutta vaikka minut ijankaikkisesti tuomitaan, minä surmaan sinut sittenkin.»
»Sitä minäkin ajattelin. Mutta minä pyydän sinulta anteeksi, että minä tulen tähän aikaan. Minulla oli kiire.» »Noo. Mitä sitten?» »Minä tarvitsen rahaa.» »Mitä?» »Minä haen lainaa. Tahdotko sinä auttaa minua?» »Auttaa sinua? Lainaako? Sinä tarvitset rahaa?» Vik hymyili. Paksu, luja liha hänen poskissaan vetäytyi vähän syrjään, ja sitten tuli syvältä pieni, kapea säde, joka jääti.
»Ei, ei, en minä niin tarkoittanut», sanoi Holt innokkaasti. »Tietysti et, sinä kai taas tarkoitit jotain ylevää.» Holt katsoi surullisesti eteensä. Hän yritti useampia kertoja turhaan puhua, ennenkuin se onnistui. Viimein hän alkoi: »Kuule nyt, Vik. Jos sinulla olisi poika ja semmoinen poika kuin minulla, niin sinä käsittäisit minua.
Kello soi kumeasti. Kesti kauvan, ennenkuin kukaan tuli. Viimein kuului sisäpuolelta askelia, ja naisääni kysyi: »Kuka siellä?» »Laivanisäntä Holt.» Portti avattiin. »Onko Vik kotona?» »O-on», vastasi palvelija hitaasti. Häntä näytti vaivaavan yleinen sunnuntaisurumielisyys. »Hän on konttorissaan.» Holtin mieli hiukan keventyi. Hänen ei siis tarvinnut mennä asuinhuoneeseen.
Hamre nyykäytti päätään ja istuutui viheriälle penkille, joka oli portailla. »Ja tiedättekö ketä muita me saamme odottaa?» yliopettaja kysyi poraten keppiään syvälle äsken valmistettuun kukkapenkkiin. Vik katsoi kysyväisesti häneen. »Knut Holtia.» »Vai niin » »Niin minä näin laivanisännän Holtin satamassa», sanoi entinen laivankapteeni. »Niinpä niin!
Päivän Sana
Muut Etsivät