Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Hän pyyhki lakkaamatta kasvojaan ruutuisella nenäliinallaan, eikä hänen katseensa enää ollenkaan kohonnut lattiasta. »Ei ihmisen ole hyvä olla yksin», hän huomautti. »On hyvä, kuin on rahoja pankissa», sanoi neiti Vik kuivasti. Vildhagen koetteli hymyillä, mutta se ei onnistunut.
Kornelia oli iloinen, kuin he tulivat pienelle puutarhan portille. Knut tervehti ja jatkoi matkaansa, Kornelia kiiruhti puutarhan läpi ja rauhottui vasta täydelleen, kuin hän oli sisässä. Vieraat olivat poissa; isä ja täti istuivat yksin huoneessa. »Sinä menit?» Vik sanoi, kuin tytär tuli sisään. »Sinä kadotit paljon. Se oli hyvin opettavainen keskustelu.»
Minun poikani » tässä hän oikasihe ylpeästi ja katsoi rohkeasti Vikiä silmiin »on tavattoman lahjakas. Hänellä on suuri tulevaisuus hänellä on elämän tehtävä, Vik.
»Hän nykyjään vaan toivoo pääsevänsä pois, mutta hänellä ei ole matkarahoja. Eikä kukaan ole tahtonut lainata hänelle, kuin te kiellätte, ja nyt hän tuli minun luokseni.» »Ja te vastasitte?» »Etten minä lankeemukseen kehoita.» Fonn katsoi nöyrästi virkaveljeensä. »Hän on kuitenkin päässyt matkaan,» Vik huomautti. Fonn kumisti korviaan. »Hän meni laivanisäntä Holtin luo.» »Hm.
Mutta kuin tämä ei sanonut sanaakaan, vaan jäi seisomaan läpitunkemattoman näköisenä, silmät kokonaan tuuheitten kulmakarvojen peitossa, pani hän kiireesti hapuillen nuttunsa napit kiinni, kaappasi hattunsa, kääntyi suoraan kivettyneeseen kauppiaaseen, katsoi häntä äreästi silmiin ja mörähteli: »Kiitoksia, herra Vik.
Hänen korvissaan kuuluivat aina sanat: »alas katuen ja rukouksessa» ja hän oli näkevinään Vikin astuvan polvistuneen ihmisjoukon yli ja tallaavan heitä jaloillaan. Vik pysyi salaperäisenä ja peloittavana hänen mielessään siksi kuin hänestä tuli aika mies. Kuin hän luki tai kuuli Israelin kostavasta Jumalasta, niin hän aina näki edessään kauppias Vikin kivenkovat kasvot.
Sitten hän jäi istumaan liikahtamatta ja katsoi jäykästi vastustajaansa. »Hyvää iltaa, Vik», tervehti toinen. » Iltaa.» Holt tuli vähän lähemmäksi. Vik ei pyytänyt häntä istuutumaan. »Minä tahtoisin mielelläni puhua sanan sinun kanssasi.» »Pojastasiko? Ei siitä ole apua, Arne Holt.» »Se ei ollut Knutista.» »Oo-hoh?» »Minä tulin tänne liikeasioissa.» »Minun konttorini ei ole auki sunnuntaina.»
»Se on nimittäin sinun oma lapsesi, joka on ollut kuoleman kourissa, ja jota nuori Holt on hoitanut ja Kornelia Vik ja Holtin Katriina vaalineet ja valvoneet,» Kurt jatkoi, »se lapsi se on, joka tänään on hymyillyt ensi kerran tautinsa jälkeen ja sillä ilahuttanut äitiään ja jokaista, jolla on sydäntä rinnassa, sekä osoittanut, että se on perhanan moinen purjehtija.
Mies on aina suuri kansalainen, uskollinen ystävä, verraton perheenisä. Nainen voi, tarvitseeko meidän sanoakaan, mitä nainen on suurilla päivällisillä? Kuka on koskaan sitä epäillyt, joka on kuullut, mihin maljan esityksiin hän on innostuttanut? Vik esitti isännän maljan. Hänen ansionsa kaupan, laivakulun, kaupunginkunnan, pitäjän suhteen, hänen tosikristilliset j.n.e. onnea ja siunausta!
Vik paiskasi oven lukkoon hänen jälkeensä. Hän hengitti syvään ja istui sitten taas tuolille pöydän ääreen. Hän oli asunut konttoriinsa suljettuna tyttären kihlaantumisen jälkeen. Unettomina, huolekkaina öinä oli hän tuntikausia istunut tällä tuolilla ja lukenut terässankaista kirjaa. Hän alkoi taas lukea siitä, mihin oli jäänyt Holtin tullessa, ja luki edelleen Israelin kostavasta Jumalasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät