Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
»Sinä siis et tahdo?» kysyi Holt vielä kerran aivan matalaan. »En.» »Minä pyydän sinua, Vik, minä rukoilen sinua.» »En.» »Ajattelepa, miltä se isästä tuntuu sinä auttaisit ketä tahansa muuta minun sijassani. Minä tahdon tunnustaa kaikki sinulle sinä saat katsoa minun sydämmeni salaisimpiin sopukoihin.
Neiti Vikin pienet tuhmat silmät tuijottivat selällään hänen päässään. »Mutta minkälaisia ihmisiä ne sitten oikeastaan ovat?» »No ne tietysti eivät usko Jumalaa.» Neiti Vik pani kädet ristiin. »Kaikki kuninkaat ovat murhattavat.» »Herra siunatkoon!» »Lapset eivät saa periä vanhempiaan.» »Eivätkö periä ?» »Kaikki, joilla on jotain, ovat ryöstettävät.» »Ryöstettävät!» »Täydellisesti.
Ja hän hyräili siitä kuin itselleen seuraavan säkeen: Om nordens skönhet var hans sång, hur klar dess himmel är, hur dagen glömmer natten lång att gå till hvila där. Ja sitten tämä, jatkoi Elli, hänkin hyräillen: Hur skuggan där är djup och rik inunder björk och al, hur guldbestrålad hvarje vik och hvarje bölja sval.
Hän kyllä raivaa itselleen tien, käyköön minulle kuinka tahansa; mutta etkö sinä voi käsittää, että se on minulle aivan sietämätöntä ajatella, että minä itse panen raskaimmat kivet hänen tielleen, ja että minä sen vuoksi olen valmis tekemään vaikka mitä, koettamaan viimeistäkin keinoa, astumaan raskainta tietä, ettei se saisi tapahtua. Sen vuoksi minä pyydän sinua » Vik nousi seisomaan.
Siinä hän sitten seisoi ja juurtui kiinni siihen paikkaan. Neiti Vik katsoi tylsästi muihin. Hänellä oli aivan oikea käsitys, ettei hänen päässään ollut ainoatakaan ajatusta. Kuin Björnholt vihdoinkin alkoi toipua lamauttavasta hämmästyksestään, katsoi hän ensiksi puoleksi kysyväisesti, puoleksi uhkaavaisesti Vikiin.
Syntyi pitempi äänettömyys, jolla ajalla neiti Vikillä näytti olevan erinomaisen hyvä olla: Molemmat käännättäjät tekivät vielä muutamia heikkoja yrityksiä asiaan kiinni päästäkseen; mutta neiti Vik puuttui joka kerran niin itsepäisesti puheeseen mieskohtaisilla huomautuksilla heidän yksityisistä asioistaan, jotta matami Tvet viimein kesken puheen nousi ylös säihkyvin silmin ja kalistellen suuria hampaitaan.
Sen minä sanon, että oikein te olette, hitto vieköön, oikein jalosti menetelleet. Kihlaatte tyttärenne Knut Holtin kanssa ja juuri nyt ja meidän selkämme takana. Se on se on minä sulkeudun suosioonne, herra Vik!»
Oli vain puoli vuotta siitä, kuin hänen vaimonsa oli kuollut, eikä senvuoksi ollut vielä julkista, että hän oli huomannut Jumalan tahdon uusien naimisten suhteen. Kuin hän vaan ryki nöyrästi, jatkoi neiti Vik: »Kerrotaan teidän kosivan matami Johanssenia, ja onhan hän hyvissä varoissa.» Vildhagenin oli todellakin tukala olla.
Myös Kornelia lähti puutarhasta; Vik, hänen sisarensa, Vildhagen ja rouva Tvet kuuntelivat sitä vastoin hartaasti Strandin esitystä »pyhästä valtiokirkosta» ja »pyhästä virasta». Kornelia seurasi polkua, joka vei merenpuoleisille kukkuloille. Aurinko meni juuri mailleen. Alin punottava pilvivyöhyke muodosti tornia, harjoja ja kattoja. Värien hehku kävi yhä voimakkaammaksi.
»Kai te ette minua tunne?» hän sanoi sänkyä lähestyen. Holt varjosti käsillään silmiään. »Niin niin nythän minä näen sehän on Kornelia Vik!» »Niin on.» Holt alkoi vanutella peitettä käsissään; hänen katseessaan oli jotain levotonta ja epäluuloista. »Kuka lähettää teidät vanhan Holtin luo?» »Minä tulen itsestäni.» Holt katsoi häneen vähän lempeämmin, mutta kärsimättömästi. »Ah vain niin.
Päivän Sana
Muut Etsivät