Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Ei mitään, mutta eihän niitä siitä viitsi taivasalle ajaa, kun vain siivolla lienevät. Ei suinkaan, kun hänessä lienee meille jotakin katosta. On siinä huoneita, mutta ovat ikänsä eläneitä, melkein kaikki aivan päälle kaatuvia. Onko siinä navetta lehmälle, sehän meillä täytyy olla ensimäinen. On siinä navettakin, mutta siitä toki näkyi jo laipio pudonneen alas.
Kuin ystävällinen tehtaanisäntä luuli ensi kiukun jo lauhtuneen ja koetti taivuttaa tuota sydämmetöntä, niin Legree tuskin viitsi kuullakaan ja lausui vain kylmäkiskoisen neuvon, että Wilsonin ei pitänyt huolia asioista, jotka eivät häneen koskeneet. Siten oli Yrjöltä kerrassaan kadonnut kaikki toivo päästä tuskauttavasta tilastaan. Toinen luku. Pakosalla.
Tämän johdosta päättelin, että meidän hermostuneena aikanamme sittekin mahtoi olla ihmeteltävän suuri joukko ihmisiä, joilla ei ole hermoja; sillä tällaiset paukahdukset jyrähtävät läpi koko talon aina ullakolle asti, alhaalta ylös uudestaan ja taas uudestaan, tuuli täyttää käytävät ja ovet lentävät selälleen; kaikki kärsivät tästä, mutta kukaan ei viitsi lähteä sulkemaan pahan alkua.
Tuollaisesta siunaamisesta opettaja kielsi, se on Jumalan nimen turhaan lausumista. Totta minun täytyy jotakin sanoa, kun mäkäräiset purevat. En minä vain viitsi joka sanaani punnita. Mutta mihinkä sinä marjasi viet? Sakki rallatteli: Minnekä tie Suorana vie. Kyllä se kaupunkiin täältä suoraan menee. Ei maar menekkään. Kuules, sinusta varmaan tulisi opettaja, kun saisit koulua käydä.
Ja kuinka muutamat ovat hartaat kuulemaan jumalansanaa! Mutta toiset taas, vaikka ovat paljoa syntisemmät, eivät viitsi ihan kirkon vierestä mennä kirkkoon sitä kuulemaan. Ei edes poutapyhinä.
KALLE. Tässäpä sitä ennenkin... Mitäs sitä saavia niin hemputat! Astu oikeen, kun kerran astut! MIINA. Sinä nyt olet! Eipä sua juuri viitsi pyytää. No? Kuuletkos sinä! MIINA. Kuulenhan minä. KALLE. Tiedätkös mitä? MIINA. En tiedä! KALLE. Minä alan haistella jotain. MIINA. Vai alat. No mitä sitten? KALLE. Ett'ei meistä kahdesta taida tullakaan mitään.
Kuten ennen otti hän kyllä osaa kaikkiin taloudellisiin töihin, vaan kun hänellä oli vähänkin vapaata aikaa, istui hän ahkerasti lukemassa. Hänen omaisensa ihmettelivät usein, että hän viitsi tuollaisia ikäviä koulukirjoja, historioita ja kielioppeja tutkia. Eiköhän olisi ollut parempi lukea kaunokirjallisuutta ja muita enemmän kehittäviä kirjoja, nyt kun hän jo oli koulunsa päättänyt?
Mutta miksei hän silti olisi voinut tulla Karoliinan kanssa? Meidän olisi pitänyt jäädä vielä kirkkoon kuulemaan Helanderia... En minä jaksa enkä viitsi kyllä minä sen kaiken jo tiedän, sanoi ruustinna. Ei, mutta katso tuota!
Eihän koiruus kielletty ole, kun vain viljellä viitsii. Ja Jaska viitsi. Rupesi tuo ruokoton vielä hävyttömyyksiä latelemaan komisariukselle ja minulle. Eikö komisarius yhtään suuttunut? Parasta oli olla suuttumatta, kun emme hänelle kuitenkaan mitään mahtaneet. Minä miehelle kuitenkin muistutin, ettei haukku haavaa tee, jos ei puulla päähän lyödä.
PORMESTARINNA. Ei tarvitse! Sinun ei tarvitse hieroa hänen kanssaan mitään läheistä tuttavuutta ja ystävyyttä. Hän rupeaa sitten meillä hyppäämään. Kylläpähän sen tuosta löytää. Tantti ja Aleksandra! Tulkaa, tulkaa! Herra herra hän taas pitää puhetta! ALEKSANDRA. En minä viitsi puheita kuunnella! PORMESTARINNA. Mutta sinun pitää olla siellä, kun herra Hurmerinta pitää puhetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät