Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
"Ah, tuki suusi, äläkä lörpöttele, vanha noita", ärjäsi Torkkulainen suuttuneena, sulkien viinakaapin oven niin että tärähti ja pistäen avaimen liivinsä taskuun. "Min'en viitsi kuulla sinua kauvemmin!" Leena ei odottanut keskievarin nuhteiden loppua.
No, hyvä sitten! »Panet siis pillisi pussiin, ja tänä iltana lähdetään ... eihän tämä seutu näytä miltään erikoisen hauskalta ... me emme ainakaan viitsi viipyä täällä kauempaa.» Hänet oli helppo saada houkutelluksi.
Kukas sitä nyt isäntää pelkääkään, joka aina on niin hyväluontoinen, mutta enhän minä nyt toki viitsi isännän vieressä istua. Annu aukaisi sen aitan oven, jonka kynnyksellä Aapo istui, ja meni sisään. Aapo meni jälestä. Hän oli kummallisesti hurmaantunut ja tunsi, kuinka poskensa paloivat.
Ja kun keittäjä ei viitsi niitä poistaa, menee niitä lihassa pataan ja sieltä pöydälle niin, että vieras voisi pian luulla Brasilialaisten liharokkaan muurahaisetkin kuuluvan. Kello 1 syödään. Aterian jälkeen levätään päivällistä. Sen jälkeen herrat tekevät kohteliaisuuden vierastelemisia. Iltasilla menevät herrat ja rouvat yhdessä jonkun ystävänsä luoksi ja viettävät aikansa korttipelillä.
KAISA. En tohdi tännekkään jäädä, kun niin ankarasti komensi pois. HILMA. Muuttakaa minun kamariini sitten. Siellä saatte olla rauhassa. Kalle hyvä, taluta muori sinne! KAISA. Jumala sinulle palkitkoon hyvyytesi! KALLE. Pitääkö oikeen kantaa? KAISA. Ei. Talutat vaan tuosta kainalosta. Kas niin! No, voi, voi tuota muoria, kun antaa pesän hiipua ihan mustaksi, eikä viitsi panna peltiä kiinni.
Eikä ollut ketään, joka olisi häntä puolustanut, tai neuvonut kukahan sitä viitsi huuto-Jussista, pitäjän vaivaisesta pitää lukua, olisihan se ollut itsensä halventamista. Siinä hän istui ja itki pölkyllä, ajatellen tavatonta huonouttansa, siksikuin kimakka ääni kuului: "Huuto-Jussi, tuo nyt jo puita kiireesti!"
"No eipä uskos sitä Syrjäläistäkään niin kovaksi ukoksi kuin se on, ja samalla niin hävyttömäksi, että viitsi tuommoisista asioista provastille puhua," ihmetteli Vilho. "Ei se tee mitään, eipä tuosta tullut sen enempätä." "Niin, mutta olihan tuo niin ilkeä kun kaikkein kuullen..." "Mitä.
Kyypparin lähdettyä Reinhold nousi, lähestyi Helenata ja huomaamatta, että tämä oli jäykistynyt, aikoi suudella häntä. Ei, ei, sanoi Helena käyden hänen käsivarteensa ja pyrkien pois, älä viitsi, Reinhold! No mikäs nyt, pikku kulta? Jos me olemme kerran kihloissa, niin semmoinen pieni hellyys kuuluu asiaan, vai kuinka? Ei, Reinhold, ei nyt tällä hetkellä.
Oh, älkää enää puhuko siitä, minä pyydän! Päinvastoin meillä on kaikki syy puhua siitä. Se oli erinomainen tarina ja todellakin suuren lakimiehen, suuren ihmistuntijan, etten sanoisi suuren ihmisen arvoinen... Minä pyydän... Mutta siinä oli yksi vika. Tiedättekö, mikä? En viitsi sitä enää ajatella. Se oli vikapää tarina ylimalkaan. Ei, se oli niin johdonmukainen ja loogillinen.
"Tee voitavasi, koeta parastasi, minäkin olen koettanut useampaan kertaan sillä pohjalla. En koeta enää ei ole ollut siitäkään apua. Henki on altis, mutta liha on heikko. Se on ihana paikka raamatussa, ylen ihana ja tosi kuin Jumalan sana. Mutta ehkä sinä onnistut. Minä en viitsi enää, olen kaikessa tapauksessa mennyttä miestä. Minä kerron sinulle, missä määrin en onnistunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät