Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Huolimatta epäedullisesta ulkonäöstään voi Constance olla hyvinkin viehättävä, kun hän vaan viitsi. Tohtori oli istunut, sillä hän pakisi mielellään jonkun hetken, kun sattui olemaan tuttujen luona. Lasten ja naisten lääkärinä ollessaan oli hän kuin luotu rippi-isäksi; hän tiesi kaikki salaisuudet ja oli kaikkialla kuin jäsen perheessä.
Niin olette nuojaantunut. Näkee, että huolta teilläkin on ollut ja kovia päiviä. Eipähän se maailma säästä. Eipä, eipä se säästä. Oliko tuo edes hyvä teille? Kuka? Rouva hiukan naurahti. Miehenne. Riitta sanoi, että seitsemän päivää teillä oli viikossa sen kanssa. Ei valtaa missään. Ruoatkin yksin määräsi. Hyi, kuinka Riitta viitsi valehdella. Mistä tietää. Kun se oli juuri päinvastoin.
En ole enään kuin kymmenen velkaa sinulle. Kahdessakymmenessäkö se jo oli! Niin. Heitetään jo pois! esitteli Antti huomatessaan, että onnensa pyörä oli kääntynyt. Ei heitetä, sanoi Jänes-Jussi! Lyödään vielä vähän aikaa, niin minä pääsen selväksi! En minä viitsi enään. No, kun ei niin ei, rukoilemme ei. Napit saat vasta, minulla ei ole nyt muassani.
Taikka et viitsi sitäkään, vaan vetäydyt pois kaupungin hälinästä tuonne Frascatin vuorten varjoisille rinteille. Siellä ovat, paitsi viinitarhoja, Torlonian ja Aldobrandinin linnat kokonaan sinun käytettävissäsi.» Tuo kuulosti jo sangen houkuttelevalta. Mutta äänet jatkoivat yhä vuosisadalta vuosisadalle soipaa seireenilauluaan.
Mitä sellaisilla luuskilla tehdään, kun ei isäntäkään enää niillä ajella viitsi. Nuijaa otsaan minä antaisin.» »Hääh?» kysäisi poika unenpöpperössä, kun kuuli puheen nuijasta. »Hääh», matki toinen, »sulle antaa muori nuijaa, kun et nouse antamaan suurusta loseteille, vaikka sua nostais kivin tai seipäin.»
Mitä taas tulee niihin, jotka eivät viitsi pyrkiä käsittämään todistelujeni koko juoksua ja keskinäistä yhteyttä, vaan tähtäävät viisastelunsa, kuten monellakin on tapana, yksityisiin lauseisiin, niin en luule heidän tämän kirjan lukemisesta suuriakaan kostuvan.
"Minä vain arvelin, että koska ei kellokaan vielä ole tuon enempi ja seura vilkkaimmillaan, niin eihän täältä vielä malta poiskaan lähteä. Tyhjiä lasiakaan tässä ei viitsi katsella, ergo, itaqve, igitur..." "Kyllä tuo yskä ymmärretään..." "Mitä arvelevat ukot?..." "Hennon minä ottaa uuden tuutingin, jos muutkin..." "Ja minä..." "No, sama kaiketi minullekin on..." "Siis uudet lasit?..."
Miksi Liisa välttämättä oli tahtonut valmistaa hänelle sellaisen? Ja miksi hän ennen kaikkea itse viitsi sellaiseen antautua? Mutta ehkä hän kuului itsekiduttajien laajaan sukukuntaan, joita oli legionittain kaikkialla ja Suomessa kolme miljoonaa. Ainakin Johannekselta olisi Liisa kaikissa tapauksissa voinut säästää tämän kohtauksen.
"Kukas sitä nyt isäntää pelkääkään, joka aina on niin hyväluontoinen, mutta enhän minä nyt toki viitsi isännän vieressä istua." Annu aukasi sen aitan oven, jonka kynnyksellä Aapo istui ja meni sisään. Aapo meni jälestä. Hän oli kummallisesti hurmaantunut ja tunsi, kuinka poskensa paloivat.
Tuli vähän iloiseksi kuin pääsi suojaan, vaan heti synkistyi mieli kuin muisti isän ankaran tuomion ja linnassa olon, minkä häpeän hän sillä oli päällensä saanut. Eihän viitsi ihmisille silmää näyttää. Musteni mieli, koko mailma näytti niin tyhjältä, niin synkältä. Koko elämä näytti paljon synkemmältä kuin se kaupungin linna. Hävisi aivan kokonaan elon toivo Pekan sielusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät